Anssi Kela nousi uudelleen suomalaisten tajuntaan loistavalla Mikan faijan BMW -kappaleella. Nyt ulkona on ensimmäinen oma albumi. Stara kartoitti miehen mielenliikkeitä hänen levy-yhtiönsä tiloissa.
Ensimmäisen kerran Anssi Kela tuli tutuksi jo vuonna 1993, kun hänen Pekka ja Susi -yhtyeensä voitti Rockin SM -kisat kappaleella ”Karhun Elämää”.
NUORUUS MAALLA
Keravalla vuonna 1972 syntynyt Anssi Kela on saattanut elämäntarinansa musiikin muotoon. Tuoreella Nummela-levyllä oleva saman niminen kappale onkin tositarina Anssin elämästä. Lapsuutensa Anssi vietti Kauniaisissa. Perhe muutti Vihtiin laulajan ollessa 12-vuotias.
– Nuoruuteni Vihti oli hyvä paikka viettää nuoruutta. Siellä tavallaan jo ala-asteelta löysin samanhenkisiä tyyppejä, jotka oli kiinnostuneet myös rockista. Heidän kanssaan perustin bändin kesällä 1986. Samasta bändistä muodostui myöhemmin Pekka ja Susi.
Kuten biisissäkin kerrotaan, Anssin nuoruus oli aika vauhdikas. Hieman rasavillin nuorukaisen elämään kuului mopojen virittelyn ja koiruuksien lisäksi myös biisien kirjoittamista. Kappaleiden sanat kertoivat jo silloin usein kuolemasta.
PERHE JA MUSIIKKI
Musiikin pariin Anssi päätyi perheen kautta.
– Koti oli alusta lähtien musikaalinen. Molemmat vanhemmat oli ammatikseen soittavia ihmisiä ja kotona soi aina musa, Anssi muistelee.
– Isä soitti aikanaan legendaarisessa gospel-yhtyeessä nimeltä Pro Fide. Ne teki levyjäkin. Faija oli mulle suurin musiikillinen esikuva. Kävin pikkupoikana sen keikoilla ja samalla tuli ihailtua sitä bändimeininkiä.
”MUSIIKKIOPISTOHELVETTI”
– Minuakin rohkaistiin kaiken maailman viulutunneille jo alle kouluikäisenä. Mä kitkuttelin nitä viuluja ja selloja siinä aikani, eli kävin tämän klassisen musiikkiopistohelvetin läpi.
– Ei tuo ollut koskaan mua varten, enkä saanut siitä mitään fiiliksiä. Musta piti tulla formulakuski. Sain ensimmäisen kerran sähköbasson käteeni 13-vuotiaana. Se oli sit vientiä, Anssi kelaa toiveammattinsa vaihtumista.
ENSIMMÄISET BÄNDIT
– Saatuani ensimmäisen sähköbasson, panimme bändin kasaan melkein heti. Ensimmäinen bändimme oli nimeltään 9. hetki.
Yhtyeen nimi vaihtui jonkin ajan kuluttua nimeen Pekka ja Susi. Tällä nimellä Anssi tuli ensimmäisen kerran tutuksi myös kaikelle kansalle.
PEKKA JA SUSI
Pekka ja Suden Karhun elämää -biisi voitti 1993 Rockin SM -kisat. Biisi toimi Anssin pelinavaajana ja mahdollisti nykyisen soolourankin.
– Koko Pekka ja Susi -kuvio muodostui välillä jo hieman traumaattiseksi. Varsinkin, kun hakkasimme päätä seinään ja yritimme saada toista albumiamme valmiiksi.
– Välillä koko Rockin SM -kuvio muodostui melkein kirosanaksi, mutta nykyisin muistelen sitä ihan mielelläni. Ilman sitä tuskin istuisin tässä, Anssi antaa tunnustusta entiselle yhtyeelleen.
SOOLOURALLE
Anssin haaveena on ollut soololevyn tekeminen jo pikkupojasta lähtien.
– Ehkä mä oon ollut aina hiukan huono toimimaan tollasessa bändidemokratiassa. Olen aika selkeästi kontrollifriikki ja pikkusen rautakansleri.
– Kun Pekka ja Susi ajautui musiikilliseen kriisiin, mua alkoi kiinnostaa singer & songwriter -puolen juttu.
EI KIKSEJÄ KEIKKAILUSTA
Vuodesta 1986 lähtien Suomea kiertänyt Anssi Kela ei unelmoi tiiviistä keikka-aikatauluista ja maailmankiertueista.
– En ole koskaan ollut hirveä keikkaeläin siinä mielessä, että se olisi mulle musan tekemisessä se ykkösjuttu. Monet muusikot kelaa sitä juttua silleen, että se on koko kuvion paras homma, Anssi toteaa.
– Kyllähän mäkin tietysti keikoilla käyn, että ei se vastenmielistäkään ole, mutta en saa siitä mitään kuningaskiksejä. Ehkä minussa ei ole tarpeeksi tähtipotentiaalia sillä aluella.
PEKKA JA SUSI VAIHTUI SOOLOILUUN
Aiemmin Anssi keikkaili usean vuoden ajan Pekka ja Susi -yhtyeensä kanssa. Nykyisin keikoilla kulkee usein yksinäinen mies.
– Kappaleeni on tehty niin, että jokainen biisi toimii myös akustisena vaikkapa leirinuotiolla. Tulevaisuudessa mukana on myös livebändi. Kesällä aloitamme ensimmäiset bändikeikat.
LEVYLLINEN ELOKUVIA
Anssin Nummela-levy on moniin vuosiin ensimmäinen oikeita tarinoita sisältävä levy. Jokaisessa biisillä on tarina, joka selkeästi alkaa ja loppuu.
– Kyllästyin kuuntelemaan suomalaisia biisejä, joiden sanoituksista mä en tajua mitään. Halusin alkaa kirjoittamaan syvällisesti, kielikuvia ja symbolisuutta välttäen arkisista asioista. Halusin, että kuulija näkee biisit filminä, jossa se näkee henkilöt, paikat ja tapahtumat.
Kuten usein myös elokuvissa, nämä tarinat nostavat ihon usein kananlihalle. Moni pysähtyykin miettimään, ovatko Anssin kertomat tarinat totta?
– Halusin tehdä koskettavaa tekstiä, mihin ihmiset pystyvät samaistumaan. Osa biiseistä on 100 % totta ja osa ei lainkaan. En halua lähteä analysoimaan niitä biisejä kuoliaaksi, Anssi hymyilee.
Lopullinen arviointi jääköön siis kuulijan pääteltäväksi.
Jocka Träskbäck
