90-luvulla teinityttöjen päät sekoittanut veljestrio tekee paluuta. Yhtye yrittää edelleen pyristellä eroon teiniyhtyeen maineestaan, mutta mieleen tulee ensimmäisenä hammasraudat ja ”I Fu**ed The Girl In Hanson” -t-paidat. Yritetään kuitenkin päästä eroon ennakkoluuloista ja kuunnella tuore levy.
Levyn avausraita Strong Enough To Break on kepeä rock-rallatus. Kuitenkin liian kepeä. Soundipuolella ei tapahdu mitään ja vokaalit kuulostavat ohuilta. Ei lämmitä mieltä.
Dancin’ In The Wind on jo hieman tiukempaa otetta, mutta kitara kuulostaa kuin se tulisi 60-luvulla masteroidulta c-kasetilta. Eihän tässä ole lainkaan ”munaa”.
Penny & Me on levyn hittiraita. Biisin piano nostaakin fiilistä ja muutenkin soundit ovat nyt paremmin hallussa. Tämä viisu ei enää kuulosta teinirockilta ja on muutenkin toimiva kokonaisuus.
Laimean alun jälkeen levylle muodostuu jo tunnelmia ja vokaalitkin parantuvat selvästi. Nimiraita Underneath kuulostaa välillä jopa hyvältä. 12 biisin lisänä oleva piiloraita kuulostaa tosin ihan The Beatlesilta…
Hansonit kuulostavat edelleen liikaa teinibändiltä. Tuotantopuolella olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota levyn soundeihin, jos kerran teini-imagosta yritetään päästä eroon. Parempaan suuntaan on kuitenkin edetty.
Pisteet 1/5
