Aikakone -yhtyeessä tunnetuksi tulleen Sanin sooloa on odotettu jo useampia vuosia. Nyt platta on vihdoin valmis ja ulkona.
Levyn aloitusraita Paljon on kepeää tunnelmointia, mutta se viimeinen hittipotku jää tästä viisusta puuttumaan. Rauli Eskolinin sävellyksen melodia toimii silti mukavasti ja taustan sähkökitaravisiitti tuo biisiin väriä. Paljon on levyn seuraava sinkkulohkaisu.
Tottelematon ei aiheuta juuri mitään tuntemuksia. Levyn nimisingle Kaikki laulut on hieno biisi, jonka soundien itämaiset tunnelmat saavat hyvälle tuulelle. Kappaleen melodiat saavat kyllä täydet pisteet, tässä on levyn paras raita.
Levylle on biisejä tehnyt laaja otos suomalaisista pop-kyynäilijöitä. Siksi myös soundipuolella ei ole selkeää linjaa, vaan levyllä mennään aika lailla tunnelmasta toiseen. Toisaalta on hyväkin, että biisit eivät ole samasta muotista.
Slovaripuolelta toimii kaunis Sirpaleita, joka etenee kevyesti haikeissa tunnelmissa. Pekka Raution ja Anssi Wäxxbyn Minne ikinä meet on tyttöbändi-tyylinen raita. Kaunis kappale.
Jätä tämä maa matkaa jossain iskelmän ja Ultra Bran välimaastossa. Biisi kuuluu myös levyn parhaimmistoon Acapulco-meiningeilllään. Leppoisa lomahenkinen kappale. Levyn loppuosa onkin sitten pyhitetty slovareille.
Kovin vahva kokonaisuus tämä Sanin esikoinen ei ole. Ei tosin pettymyskään, mutta olisin odottanut näin pitkän odotuksen jälkeen hieman tiukempaa hittimateriaalia. Nyt levyllä on vaara jäädä pölyttymään hyllyyn.
Pisteet 3/5
