Brittiyhtye Goldfrapp on noussut nopeasti electro-glam-rockin uudeksi airueeksi. Jonnekin Sigue Sigue Sputnickin, Depeche Moden ja Yazoon välimaastoon musiikkikartassa sijoittuvan yhtyeen Supernature -albumi onkin saanut suitsutusta ympäri maailmaa. Levyn soundimaailma on tuoreella tavalla vanhaa kierrättävää, discohenkistä hipottelua.
Allison Goldfrapp ja Will Gregory ovat loihtineen albumilleen kokonaisen matkan tulevaisuuden kautta historiaan, eli 80-luvun konesoundien juurille.
Levyn avausraita Ooh La La ottaa heti alussa löysät pois ja antaa viiitekehyksen koko albumille. Kakkosraita Lovely 2 C U kelaa hiukan taaksepäin, eikä ole aivan niin tarttuva, mutta kevyttä konesettiä kuitenkin.
Ride A White Horse kierrättää useiden vanhojen hittien teemoja tyylikkäästi. Levyn puolivälin chillailusetin aloittava You Never Know kumartaa puolestaan slovariosastoa kuitenkin hieman raskaammalla otteella. Let It Take You hidastuu jo unimusiikiksi.
Fly Me Away herättelee kuulijan taas todellisuuteen hellästi, mutta varmasti. Kappale onkin yksi levyn tyylikkäimmistä raidoista. Samaan sarjaan kuuluu myös Slide In. Koko puolestaan menee jo liiaksi oopperatunnelmiin.
Levyn lopussa Goldfrapp vaivuttaa kuulijan jamesbondmaisesti taas unilleen. Matka on lopussa ja levy odottaa uutta soittokertaa…
Supernaturen parasta puolta on tarttuvat rallatukset, joita löytyy useammastakin viisusta. Soundipuoli on kiitettävässä kuosissa ja tunnelma katossa.
Pisteet 4/5
