Maailman kaikkien aikojen menestynein naisartisti Madonna on tehnyt sen mihin kykenevät vain hän ja Kylie Minogue. Nimittäin palannut listojen kärkeen jo kolmannella vuosikymmenellä. Madonnan pitkään odotettu Confessions On A Dance Floor -albumi ylitti odotukset jo ensimmäisen singlen julkaisuhetkellä.
Parasta uudessa levyssä on se, että Madonna tuo taas muotiin vanhan kunnon discosoundin, joka on ollut viime vuosina hieman alamaissa. Madonnan perässä tulee varmasti pienimuotoinen discobuumi. Tuore levy tukeutuu discon lisäksi myös houseen ja ottaa välillä vaikutteita myös hard housesta.
Levyn avausraita ja levyltä lohkaistu ensimmäinen single Hung Up on suorastaan nerokas discohitti. ABBA-yhtyeeltä lainattu teema toimii kuin sata jänistä junan vessassa, mutta vähintään yhtä tärkeä osa kappaleen vetovoimaa on muu sävellystyö ja soundipuoli. Lopputuloksessa kaikki loksahtaa paikalle niin, että tässä on discoklassikko, joka soi vielä kymmenen vuoden kuluttua.
Get Together on houseraita, joka yhdistää housea ja discoa. Lopputulos on kevyen leppoisa houseraita. Sorry on puolestaan Hung Upin tapaan suorastaan nerokas hittibiisi, jonka kertosäe pitää otteessaa päiväkausia ja täyttää tanssilattiat äärimmilleen.
Future Lovers tarjoaa hieman tuhdimpaa tavaraa ja soundipuolella mennään välillä jopa hard housen maailmassa. Tämä viisu ei kuulu levyn parhaimmistoon ja se edustaakin Madonnan kokeilevampaa puolta. I Love New York keventää hitusen ja onkin tanakkaa tanssikamaa. Melodia toimii keskinkertaisesti, mutta hittiä tästä ei saa.
Viululla aloittava Let It Will Be liikkuu taas discompaan suuntaan. Hieno biisi, jossa pääosaa näyttelee tarttuva melodia ja kertosäkeen viulutausta. Potentiaalinen sinkkuraita.
Forbidden Love jää hieman turhan kevyeksi välipalaksi, vaikka onkin tehty tyylillä. Mukana on hienoisia kasarivaikutteita. Jump on puolestaan selvää electroa yhdistettynä housepoljentoon. Kevyt tanssiraita rullaa hyvin, mutta ei säväytä.
Depeche Moden maailmassa liikkuva How High on hieno kappale, joka syttyy kertosäkeeseen ihan mukavasti. Isaac alkaa kuin puskista ”islamilaisella joikaamisella”. Vähintäänkin mielenkiintoinen ja eksoottinen valinta kappaleen teemaksi, mutta jollain tasolla se toimii yllättävän hyvin – varsinkin kun taustalla kuullaan upeita kitarariffejä.
Push tukeutuu tavalliseen r&b-maailmaan, vaikka soundit ovatkin astetta tiukemmat. Ei säväytä. Levyn päätösraita Like Or Not tunnelmoi ensin rauhallisesti, kunnes mukaan tulee Madonnan taannoisesta Fever-kappaleesta lainattua melodiaa. Muutenkin kappale etenee samoissa tunnelmissa. Biitti on tosin päivitetty 2000-luvulle.
On ilahduttavaa huomata, että monipuolisen levyn jokainen soundi, biitti ja yksityiskohta on mietitty ja toteutettu tarkasti loppuun saakka. Jos tätä albumia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi laatu.
Pisteet 5/5
