Kotimaisen tyylimusiikin aallonharjalla surffaava Don Johnson Big Band julkaisi äskettäin uuden levyn kolmen vuoden tauon jälkeen. Stara tapasi yhtyeen vokalisti Tommy Lindgrenin Provinssirockin backstagella.
Don Johnson Big Band tunnetaan energisestä lavaesiintymisestään, eikä Provinssin keikka ollut poikkeus. Huhtikuussa alkanut keikkailu on kuitenkin vaatinut veronsa ainakin fyysisesti.
– Oli helppo vetää, kun oli niin mahtava yleisö. Meinasi kyllä jalat mennä alta keikan jälkeen. Piti istua kymmenen minuuttia, juoda vettä, yrittää saada happea ja venytellä. Koville otti, mutta oli se sen arvoista, Tommy iloitsee.
– Keikkailu on fyysistä touhua varsinkin minun osaltani. Huomaan kyllä, että isoja keikkalavoja ei ole vielä tullut juostua ympäriinsä. Se on kuitenkin sellainen kierre, että kun jengi on hyvällä fiiliksellä, niiltä saa tajuttomasti energiaa.
Yhtyeen keikkasetissä kuullaan usein lainauksia tutuista hiteistä. Stara bongasi Daddy Yankeen kesähitin lisäksi yllättäen myös Guru Joshin Infinity -technoklassikon.
– Hienosti spotattu. Meillä on Nightman -biisin lopuke, jossa tuo Infinityn teema on lainattu saksofonilla. Siitä on tullut sellainen keikkasetin lopetus. Meillä on tuollaisia improvisoidumpia osuuksia, joissa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Gasolina pulpahti vaan jostain pintaan, ja se oli ihan mahtavaa, Tommy nauraa.
Yhtyeen keikoilla on kesän aikana nähty lukuisia vierailijoita. Road-vokalisti Emma Salokosken lisäksi lavalla on nähty esimerkiksi hiphop-tähti Paleface ja beatboxaaja Felix Zenger. Yllättävät vierailijat tuovatkin lisäväriä keikkaan.
– Palefacen vierailua ei lainkaan suunniteltu, ja sain itsekin tietää siitä vasta puoli tuntia ennen keikkaa. Katsottiin, että jos hän ilmaantuu paikalle niin kehiin vaan. Voihan se mennä sekoiluksi, mutta toisaalta on pirun hauskaa, että keikoilla tapahtuu myös semmoista, jota ei itse osaa odottaa, Tommy toteaa.
”Menestys tuli meille yllätyksenä”
Don Johnson Big Band julkaisi kesällä kolmannen albuminsa, mutta yhtye nousi kaiken kansan tietoisuuteen jo kakkoslevyllään Breaking Daylight. Albumilta lohkaistu One MC, One Delay -single oli kesän 2003 suurimpia hittejä.
– Menestys tuli yllätyksenä. Ensimmäisen omakustannelevyn jälkeen meillä oli tunne siitä, että kakkoslevyä myydään jonkin verran, mutta emme odottaneet sen yltävän platinalukuihin ja listamenestykseen. Meillä kävi One MC, One Delay -biisin kanssa aika hassusti, ja sen biisin myötä levyä myytiin aika paljon.
Menestyksekäs levymyynti tuo tuloja yhtyeelle ja levy-yhtiölle, mutta Tommy Lindgren ei anna myyntilukujen vaikuttaa itseensä.
– Kivaahan se on, että ihmiset pitävät levystä, mutta on tunnustettava, ettei noita myyntilukuja niin hirveästi ajattele. On ihan hyvä, ettei nyt ainakaan takkiin tule.
Kahden tuoreimman albumin välillä kului kolme vuotta, mikä on aktiiviselle yhtyeelle normaalia pidempi levytystauko. Tommy ja kumppanit eivät kuitenkaan levänneet laakereillaan.
– Puolitoista vuotta oli tosi tiivistä keikkailua ja seuraavat puolitoista vuotta levyntekoon keskittymistä. Meille levynteko on pitkä prosessi ja sellaista hidasta hinkkaamista. Kaikilla meillä on ollut myös muita hommia, päiväduuneja ja opiskeluita.
”Emme ole ikinä tottuneet siihen, että levy tehtäisiin hätäisesti.”
Yhtyeen nimikkoalbumi debytoi keväällä albumilistan ykkösenä ja on säilyttänyt sijoituksena 20 myydyimmän joukossa. Myös seuraavaa studiolevyä joudutaan odottamaan kolmisen vuotta, vaikka Lindgrenin mukaan nopein mahdollinen tahti olisi levy parin vuoden välein.
– Emme pysty paljoa tuota levyjen väliä tiivistämään. Korkeintaan levy kerran kahdessa vuodessa, mutta ei sitä tiiviimmällä tahdilla. Emme ole ikinä tottuneet siihen, että levy tehtäisiin hätäisesti.
Yhtyeen kesään mahtui parikymmentä keikkaa, ja yhtä niistä Tommy odotti normaalia suuremmalla jännityksellä.
– Pori Jazzin keikka Kanye Westin lämppärinä on yksi kesän kohokohta. Olisi hienoa päästä tapaamaan Kanyeta, mutta noista suuren maailman tähdistä ei koskaan tiedä. Viimeksi kun olimme Jamiroquain lämppärinä 2003 Pori Jazzissa, siellä oli sellainen 200 metrin turva-alue, eli sinne ei päässyt lähellekään.
Omien festarikeikkojen ohella Lindgren pääsee samalla itsekin viettämään leppoisia festaripäiviä. Esiintymisvuoroaan odotellessa artistin päiväohjelmaan mahtuu perinteisiä festaritoimia. Tarpeen vaatiessa backstage muuttuu vaikkapa peliareenaksi.
– Saavuimme iltapäivällä ja meillä oli keikka vasta myöhään illalla. Katselin jalkapallon MM-kisoja ja tapasin tuttuja. Kivahan tuolla auringossa oli tallustella ja käydä kuuntelemassa bändejä. Ennen omaa keikkaa en halua viettää musiikin kyllästämää päivää, vaan haluan olla ihan omissa oloissani, Tommy kertoo.
– Usein nappaamme keikkabussiin mukaan frisbeet, pallon, petangue-kuulia ja noppia, jotta voimme pelailla. Tämä on aika sosiaalista toimintaa. En ole övellys-festarimeiningin suurin fani, ja minusta onkin mukavampi olla festareilla, jossa jengi on lungisti, nauttii hyvästä musiikista ja kavereista.
HUOM! Kuuntele Tommy Lindgrenin koko haastattelu Staran podcastissa tästä!
Jocka Träskbäck
