The Crashin neljäs albumi jatkaa bändille tutulla linjalla. Tunnelmallista ja svengaavaa brittipop-henkistä musiikkia tarjoava levy on luonnollinen jatke bändin edelliselle tuotannolle.
Levyn nimikkobiisi Pony Ride on soinut radioissa jo tovin. Taustan kosketinsoittimet tuovat biisiin persoonallisen ja leikkimielisen soundin. Samalla leikkimielisellä linjalla jatkaa svengaava Big Ass Love, jonka kokonaisuus ei tosin oikein toimi. Biisi kuuluukin levyn huonoimpiin tuotoksiin.
Slovarit Grace, Thorn In My Side, These Days sekä Backstage nousevat levyltä esiin edukseen. Biisien kauniit pianokuviot sekä taustoilla ajoittain kuultavat viulut luovat niihin romanttissävytteisen tunnelman. The Crash on tällä levyllä parhaimmillaan juuri hitaimmissa kappaleissa. Nopeammat biisit tuntuvat välillä hukkuvan erikoisuuden tavoitteluun.
Teemu Brunilan persoonallinen lauluääni joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Tällä levyllä mies on omien sanojensa mukaan yrittänyt kuulostaa ainoastaan itseltään ilman mitään kikkailuja. Kuuntelijan korvaan mies kuitenkin kuulostaa suurin piirtein yhtä erikoiselta kuin aina ennenkin.
Pony Ride on kaikesta huolimatta tasokas levy ja taattua The Crash-laatua. Persoonallisen emotionaalista musiikkia siitä diggaaville.
Pisteet 4/5
