Salkkareista ja Buusterista tuttu televisiokasvo Aleksi ”Illi” Sariola on laulanut jo pitkään kulisseissa esimerkiksi lukuisissa Rähinä Recordsin tuotannoissa. Miehen taannoinen Punaista -single esitteli suurelle yleisölle artisti-Illin, ja single saikin mainion vastaanoton. Hieman turhan pitkän odotuksen jälkeen nyt on viimein julkaistu miehen esikoisalbumi.
Kokoa mut lienee kohderyhmältään täysi-ikäisten materiaalia, sillä levy on viimeiseen asti tuotettua, r&b-osastolle taittuvaa poppia hieman aikuisempaan makuun. Avausraita Täs mä oon ei vielä säväytä, mutta kakkosraita Punaista toimii yhä edelleen mainiosti, vaikka siitä tuleekin vahvasti mieleen 90-luvun poikabändipoppi. Illin vokaalit kuulostavat onnistuneelta, mutta dynamiikkaa voisi olla hieman enemmän.
Levyn valopilkkuja ovat edellä mainittujen lisäksi singlenäkin julkaistut Palaan luoksesi ja Hukkaa päivä, joista jälkimmäisen flow on nimenomaan kevyttä kesäpoppia. Sinkkujen lisäksi levyllä on myös tumma puolensa, jota edustavat esimerkiksi Viimeinen tanssi, levyn nimibiisi Kokoa mut ja Myöhässä, jonka skitta on hyvä veto. 1, 2, 3 ei nostata mitään fiiliksiä ja se jääkin täytebiisiksi.
Ympyrätalon taustalla rullaava old school hammond on hieno, mutta ei yksin riitä pelastamaan kappaletta, mutta Illin fiilistelyt biisin lopussa hoitavat sen puolen. Levyn päättää jo pelkästään soundeltaan upea Hei.
Kokonaisuutena Elastisen ja Jukka Immosen tuottama albumi on siis kevyttä kesäpoppia, joka olisi parhaimmillaan kaamoksen sijaan biitsipäivän viihdyttäjänä. Sinkkujen osalta levy ansaitsisi neljä pistettä, mutta kokonaisuus yltää vain kolmeen.
Pisteet 3/5
