Mallinuransa laulamiseen vaihtaneen Ninja Sarasalon ensimmäinen levy I Don’t Play Guitar on odotuksiin nähden yllättävän hyvä pop-levy. Levyn tekemiseen käytettiin paljon aikaa, sillä ensimmäinen sinkku Fashion julkaistiin jo vuosi sitten. Kyseinen biisi soi aikoinaan paljon radiossa, ja edustaakin levyn parhaimmistoa.
Muita sinkkuina julkaistuja biisejä ovat Hush Hush sekä kasarisoundeja hyödyntävä tyyliralli Champagne. Hunajaisen äänen omaavan Ninjan laulutyyli on hieman parishiltonmaista hönkäilyä sillä erotuksella, että Ninja onnistuu siinä Parisia piirun verran paremmin. Levyn lauluja ovat olleet väsäämässä nimekkäät Patric Sarin sekä Niklas Flyckt.
Levyn heikoimpiin raitoihin kuuluu albumin nimikkobiisi I Don’t Play Guitar. Biisi alkaa lupaavasti, mutta liian tavanomainen kertosäe pilaa muuten ihan kelvon pop-biisin.
Kansainvälisille markkinoille levyllään halajavan Ninjan englannin kielen lausuminen on yllättävän heikkoa, mutta ranskankieli tuntuu taipuvan sitäkin paremmin. Biisien sanoitukset ovat turhanpäiväistä höttöä vailla minkäänlaista tarinaa. Huonot sanoitukset yhdessä Ninjan heikon lausumisen kanssa nakertavat levyn uskottavuutta.
Albumin promokirjeessä levyä siteerataan ”vuoden kovimmaksi pop-albumiksi”. Sitä se ei todellakaan ole, mutta ei se ehkä huonoimmaksikaan jää. Joka tapauksessa Ninja yllättää esikoisellaan positiivisesti.
Pisteet 3/5
