Ruotsalaisen The Ark -yhtyeen uusin albumi Prayer For The Weekend ilmestyi suurten odotusten saattelemana. Oman vahvan tyylin omaava bändi on jälleen tehnyt hienon levyn, mutta yhtyeen aiempaan materiaalin verrattuna uusi levy ei ansaitse sen suurempaa hehkutusta.
Albumin ensimmäinen raita on levyn nimikkobiisi Prayer For The Weekend. Se on kepeä, uruilla ja torvisoittimilla höystetty pop-kipale, joka jää kuitenkin melodialtaan hieman vaisuksi. Levyltä selvästi edukseen erottuvat lähinnä kappaleet Absolutely No Decorum sekä Little Dysfunk You.
Euroviisuissa Ruotsia edustavan The Arkin viisubiisi The Worrying Kind ei kuulu levyn parhaimmistoon. Biisistä puuttuu kunnon tarttuva kertosäe. Nyt niin sanottuna koukkuna kappaleessa toimii vain a-osa, johon palataankin useasti. Myöskään gospelmaiselta ilottelulta kuulostavassa Gimme Love To Give biisissä The Ark ei yllä parhaimpaansa.
Bändin solistin Ola Salon laulutyyli on uudella levyllä hieman rauhoittunut. Mies on löytänyt itsestään uudenlaisia ulottuvuuksia käyttämällä enemmän matalampaa äänialaansa. Esimerkiksi Little Dysfunk You, I Pathologize ja Uriel -biiseissä kuultava miehen matala ääni tuo lauluihin aivan uudenlaista herkempää tunnelmaa. Hitaammassa Uriel -biisissä Salon pehmeä matalampi laulutyyli on pääosassa, ja biisi on muutenkin kaunista tunnelmointia. Kyseinen kappale on ehdottomasti levyn kaunein kappale.
Levyn yleissoundi on kepeä ja arkmaisen rönsyilevä. Se viimeinen koukku tuntuu kuitenkin puuttuvan monestakin biisistä. Edeltäjiensä veroinen kultakimpale tämä albumi ei ole, mutta hyvää perus-Arkia kuitenkin.
Pisteet 3/5
