Moloko-yhtyeen vokalistina 90-luvun lopulla suuren Sing It Back -klubihitin laulanut Roisin Murphy julkaisee nyt toisen sooloalbuminsa Overpowered. Kyseinen albumi on vuoden tyylikkäin kokonaisuus genressään.
Albumia ei edes voi avata biisi biisiltä, mutta onneksi sama peruskaava toistuu useammassakin raidassa. Ensin otetaan taustan basslineen tunnelmaa jostain tutusta houseklassikosta. Sen jälkeen päälle ripotellaan viimeiseen saakka koukuttavaksi hiottu, mutta yksinkertainen kasarisyntikkaherkku tarttuvan yksinkertaisella melodialla. Lopuksi kokonaisuus koristellaan vielä Roisin Murphyn eteerisen kauniilla vokaaleilla. Voilá!
Albumin aloittavan Overpowered -nimiraidan acid-mattoon on lainattu tunnelmaa Daft Punkin Da Funk -hitistä. You Know Me Better tuntuu hakevan puolestaan taustafiilistä Adamskin Killerin basslinesta. Tässä on selvä hittiraita! Levyn toinen singlelohkaisu Let Me Know tanssittaa sekin ensisekunneista saakka hienon pianoriffin ja electrosoundin saattelemana. Hitti.
Primitive on rauhallisempi, mutta niin ikään tyylikäs raita, jonka jälkeen tunnelma pysyykin muutaman biisin ajan rauhallisemmilla vesillä, kunnes Cry Baby nostaa taas kasaribiitin pintaan. Levyn loppuosassa rauhoitutaan taas kauniiden Tell Everybodyn ja Scarlett Ribbonsin parissa, mutta viimeisen sanan saa Depeche Moden reviirille soundeiltaan astuva Parallel Lives.
Aivan pelkkää hittiparaatia levy ei kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Check On Me, Movie Star ja Cry Baby omaavat tyylikkyydestään huolimatta hieman vähemmän hittipotentiaalia. Kokonaisuutena Overpowered on joka tapauksessa häikäisevän tyylikäs albumi. Sitä kuunnellessa on suorastaan pakko keskittyä kuuntelemaan jokaista soundia ja nyanssia. Ehdotomasti viiden tähden levy, ja ehkä jopa vuoden paras albumi.
Pisteet 5/5
