Viimeistään kuluvan vuoden Euroviisuissa suomalaisille tutuksi tullut Cristal Snow julkaisee nyt odotetun esikoisalbuminsa nimeltä The Prophecy. Kyseessä on tiukka paketti electrovaikutteista discopoppia.
Cristal Snow on saanut levylleen mukaan varsin nimekkään tekijäjoukon. Päätuottajana on toiminut Heikki ”Dallas Superstars” Liimatainen, ja taustalla kuullaan muiden muassa Jimi ”Pääkallo” Constantinen, Charles Salterin sekä Elena Madyn vokaaliosastoa. Ilmeisesti myös Liimatainen on saatu mikrofonin eteen. Lisäksi Jimi työstää levyn skittapuolta useammassakin biisissä.
Levyn käynnistävä nimiraita The Prophecy on mukava viulufiilistely, joka jatkaa suoraan keskinkertaisen toimivaan Cristal Clear -kappaleeseen. Hieno raita, jonka electromeisinki kuulostaa hyvältä ja kertosäkeessä on havaittavissa hieman koukkuakin.
Nelosraita Pump It Up on kuitenkin surkea tekele, joka muistuttaa kaikessa beatsandstylemaisuudessaan enemmän kundien leikkisää studiovitsailua kuin levytettäväksi keltaavaa kappaletta. Viisubiisinä kuultu Can’t Save Me toimii jo selvästi paremmin ihan oikeana kappaleena, vaikka sekään ei sisälläkään hittipotkua.
Chillitunnelmissa etenevä Scarred on puolestaan levyn parhaita raitoja. Muutenkin yksinkertaisen tyylikäs raita saa Elena Madyn eteerisistä vokaaleista kaunista lisäpuhtia. Money (Can’t Get Enough) jatkaa hieman tanakammalla otteella, mutta kaivattu koukku jää visusti piiloon vielä muutaman kuuntelukerrankin jälkeen.
Japanilaistyylinen Kurisutaru antaa kuulijalle alustuksen kappaleeseen China Cool, joka onkin jo hieman tyylikkäämpää soundia, ja kaikessa kasarimaisuudessaan hieno paketti. Rock Your House jyrää Eye of The Tigerin hengessä, mutta sekoittaen mukaan myös electroa, acidia ja housea.
Yhä enemmän houseen taipuu Don’t Stop, joka onkin levyn paras raita ja potentiaalinen tanssihitti. Fresh Step jää välimallin kappaleeksi, eikä myöskään levyn päättävä Jump (Break The Ground) sisällä minkäänlaista koukkua.
Cristal Snow on mielenkiintoinen artisti, ja miehen tyylilaji on pääosin varsin tyylikäs. Sävellykset ovat ehkä toimivia, mutta soundipuolella kokonaisuus muistuttaa kuitenkin liiaksi Beats And Styles -osaston leikkimistä, minkä johdosta levy jää kautta linjan hieman keskeneräiseksi. Ikävä kyllä.
Pisteet 3/5
