Neljättä studioalbumiaan parhaillaan suunnitteleva Poets of the Fall on mahdollista nähdä tänä vuonna keikkalavoilla enää pari kertaa. Vuoden viimeisen keikan POTF heittää marraskuussa Tavastialla.
– Pidetään tää syksy tavallaan breikkiä keikoista ja tehdään uutta musiikkia, perustelee yhtyeen keulahahmo Marko Saaresto suhteellisen tyhjää keikkakalenteriaan.
Yleensä ahkerasti keikkaileva yhtye haluaa panostaa nyt uuteen materiaaliin ja fiilistellä rauhassa uutta musiikkiaan.
– Se on siistiä, kun voi laittaa sormikkaat käteen, ottaa ison mukillisen kaakaota ja kävellä studiolle. Siinä on hyvä syksyinen meininki, tunnelmoi Marko.
– Me tehdään aikataulujen suhteen just niin kuin ite halutaan, jatkaa yhtyeen kitaristi Olli Tukiainen.
Bändi ei turhaan leveile itsemääräämisoikeudellaan, sillä menestys ei ole saanut heitä taipumaan monikansallisten levy-yhtiöiden siipien suojaan. Yhtye päättää itse omista asioistaan ja julkaisee musiikkiaan ilman ulkopuolisia tekijöitä oman levy-yhtiönsä kautta.
Positiivinen shokki
Yhtyeen vuonna 2003 alkanut tarina on uskomaton. Bändin kaikki albumit ovat nousseet virallisen albumilistan paalupaikalle, yhtyeelle on jaettu niin kulta kuin platinalevyjäkin ja yhtyeen palkintokaappi notkuu tunnustuksista.
– Siis me oltais kaikki terapiassa vähintään kuusi kuukautta ja masennuslääkityksellä, jos meidän seuraava levy ei menisikään listaykköseksi, Marko vitsailee
– Se olis käytännössä sit tässä. Ei olis enää mitään syytä jatkaa, lisää Olli pilke silmäkulmassaan.
Leikki leikkinä. Marko vakavoituu ja avautuu todellisista tunteistaan omaa musiikkiaan kohtaan.
– Totta puhuen mä en oo edes koskaan kuvitellut, että meidän levyt menisivät listaykkösiksi. Se on joka kerta ollut positiivinen shokki. Ja jos käy niin, että jossain vaiheessa meidän levyt ei mee ykkösiksi, niin se on sitten sen ajan ilmiö, Marko pohtii.
Yhtyeen palkintokaapista löytyy erityisesti pokaaleja myös bändin suositusta musiikkivideosta. Kappaleeseen Carnival of Rust kuvattu video on saanut eniten tunnustuksia. Se on valittu kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi musiikkivideoksi, vuoden 2006 parhaaksi musiikkivideoksi ja lisäksi yhtye – tai lähinnä videon ohjaaja – on pokannut kaksi Muuvi-palkintoa kyseisestä videosta.
– On se kiva jos levyt myy ja saa palkintoja, mutta ei se kuitenkaan ole se ainut syy miksi me tätä tehdään. Kyllä se on se arki, että sä aamulla heräät ja teet sellaista asiaa, minkä takia sä haluut olla elossa. Se on se syy, miksi me tätä hommaa tehdään ja kaikki muu on positiivista plussaa siinä ympärillä, tarinoi Marko.
Rintsikat mikkiständissä
Yhtyeen intohimoiset fanit innostuvat usein heittelemään kaiken maailman esineitä lavalle.
– Sieltä tulee rintsikoita ja alushousuja ja sit on tietysti näitä hupiveikkoja, jotka heittelee boksereita lavalle. Kukkia lentää myös paljon ja aurinkolaseja ja t-paitoja, Marko listaa.
Aina lavalle heitetyt esineet eivät kuitenkaan ole bändille mieluisia ja ne saattavat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa jopa vaaratilanteita.
– Pari kertaa on lentänyt lasituoppi lavalle ja se on aika ikävää. Meillä on pari sellaista jannua bändissä, jotka lähtee ku terrierit sen jälkeen yleisöön ja siinä saa rauhoitella, että älä nyt mee hakkaamaan sitä. Se ei ole kivaa, Marko myöntää.
Bändi kuitenkin ymmärtää, että alaan liittyy väistämättä näitä varjopuolia, mutta ainakin tällä hetkellä ammatin hyvät puolet voittavat ne ikävämmät puolet mennen tullen.
– Mut sit ku sieltä tulee sellaisia pehmeitä, kivoja ja tuoksuvia asioita, niin mikäpäs siinä. Pari kertaa mä oon laittanut rintsikat roikkumaan mikkiständiin. Lavalla sattuu ja tapahtuu, virnuilee Marko.
Ninni Suomalainen
