Tamperelaissyntyinen laulajalupaus Nika julkaisee viimein odotetun esikoisalbuminsa, jonka sävellyksistä ja instrumenteista hän vastaa pääosin itse. Kyseessä on siis soololevy sanan varsinaisessa merkityksessä.
Levyn aloistusraita ja ensimmäinen singlelohkaisu Sanot vaan oli aikanaan todella upea aloitus, sillä kappale oli niin lyriikoiden kuin soundiensa puolesta loppuun saakka hiottua ja tarttuvan tyylikästä hittikamaa. Jotain outoa kuitenkin tapahtui Sovita mua -kakkossinglen kohdalla, sillä se oli edeltäjäänsä verrattuna lattea ja halpissoundinen pettymys.
Onneksi homma saatiin takaisin raiteilleen ja soulahtava kolmas single Heikkona hetkenä on kiitettävän tyylikästä amerikkalaissävytteistä r&b-tunnelmointia kitaroineen ja rhodeseineen. Myös jousisoittimet luovat kepeän leppoisaa tunnelmaa vaikkapa hämyisiin koti-iltoihin tai radiosoittoon. Nikan levylle onkin leimallista, että kappaleiden välillä on yllättävän suuria laatueroja ja erityisen hienot raidat ovat ikävä kyllä vähemmistössä, vaikka soundit ja sävellykset ovat pääosin kunnossa.
Maailma on kaunis vaikuttaa aluksi heikolta, mutta puolenvälin jälkeen kappale käynnistyy ja lopputulos onkin miellyttävää kuultavaa. Ikuisuuden peili -kappaleen piano- ja skittatunnelmointi on upea. Avosylin-biisin biitti on lähtenyt hieman lapasesta, sillä sitä nyitään turhaan käyntiin koko biisin ajan. Kokonaisuutena Nikan esikoisalbumi on kuuntelemisen arvoinen.
Pisteet 3/5
