Idols-kilpailussa toiseksi sijoittunut Anna Puu(stjärvi) pyrkii esikoisalbumillaan karistamaan yltään realitykilpailun mukanaan tuomaa mainetta. Tämän levyn perusteella se onnistuukin hyvin, sillä kyseessä on tähän mennessä tyylikkäin Idols-esikoinen.
Levyn musiikkilinjaus on positiivinen yllätys, sillä Anna tunnelmoi todella onnistuneesti Duffyn, Amy Winehousen ja Shirley Basseyn hittien hämyisissä ja vahvasti 60-lukulaisissa maisemissa. Kokonaisuutta voisi kuvailla myös elokuvalliseksi musiikiksi. Vauhtia albumilta juuri löydy, mutta se ei tähän pakettiin kuulukaan.
Esikoissingle C’est La Vie oli täydellinen aloitus uralle ja hyvä pohjustus levylle. Esikoisalbumin parhaimmistoon lukeutuvat erityisesti myös marialundmainen Melankolian riemut, hyvin groovaava Idän hitain ja hämyinen pianobaaritunnelmointi Vieraiden valoon. Kaikki biisit eivät kuitenkaan ole potentiaalisia hittejä, sillä levyn ”siinä ja siinä” -osastolle menevät muiden muassa melankolinen Kaunis päivä, vaikertava Palava tuuli ja seesteinen slovari Kolme vuodenaikaa.
Jukka Immosen ja Lasse Kurjen kosketus kuuluu viimeisen päälle hiotussa tuotannossa, joka on ymmärretty jättää välillä hieman raffiksi. Biisejä ovat työstäneet muiden muassa Lasse Kurki ja Egotripistä tuttu Knipi. Sanoitusten takaa löytyy Annan itsensä ja edellä mainittujen lisäksi aikamoinen katras kotimaan kärkinimiä. Kokonaisuutena Anna Puun esikoinen on siis erittäin tyylikäs levy, mutta pelkkä tyylikkyys ei takaa menestystä, jos levyltä ei löydy enempää todellisia hittejä. Aika näyttää kuinka paljon niitä löytyy.
Pisteet 3/5
