Neljä Ruusua -yhtyeen keulahahmona näyttävän uran tehnyt Ilkka Alanko testaa nyt vetovoimaansa soololevyllä, joka on soundillisesti yllättävän kaukana hänen suosikkiyhtyeensä pop-rock-tuotannosta.
Levyn soundimaailma on lähes tyylipuhdasta kasaridiscoa lievin house- ja italovaikuttein. Soundipaketin oldies-osasto on piristävä poikkeus nykysoundin keskellä, mutta levy sisältää toki hieman tuoreempaakin soundia.
Todellinen yllätys tulee lyriikka- ja vokaalipuolella, joissa Alanko on tunnetusti varsinainen virtuoosi ja kansan syvien rivien puhuttelija. Nyt monet lyriikat tuntuvat kuitenkin korneilta ja vokaaliosasto kuulostaa muutenkin jotenkin hätäisesti kasatulta. Lisäksi vokaalit on genreen nähden miksattu liian pintaan.
Lyriikoista hyvä esimerkki on avausraita Muoti. Vaasankatu tarjoaa tarttuvan kertsin sekä hienon kasaripituisen petshopboysmaisen torvisoolon. Eurodance-ralli Etsin sua jää muiden biisien varjoon kuulostaen lähinnä Hausmyllyn ja Tauskin tuoreemmalta tuotannolta.
Painajaiset fiilistelee Kim Wilden tunnelmissa. Sattuu pitää puolestaan sisällään tarttuvan kertsin ja legendaarisen breikkimodulaation. Mahtavaa! Toimiva kertsi löytyy myös kappaleesta Se en ole minä, jonka väliosan synameininki groovaa mainiosti. Never Ending Story -henkisen Pikku-Jasminin taustan synamatto jatkaa samassa hengessä.
Levyn päättävä ja mainiosti rullaava Tanssi tarjoaa jo hieman tuoreempaa soundia, mutta on silti yksi parhaista raidoista hienon kertsin ja heleän synan ansiosta. Kokonaisuutena Ilkka Alangon Elektra on leppoisa ja laadukas paketti kotimaista kasaridiscoa. Tämän genren ystävien kannattaa tsekata levy ehdottomasti.
Pisteet 4/5
