Suosikkipoppari Antti Tuisku julkaisi syksyn kynnyksellä Hengitän-paluulevynsä. Parin vuoden tauon jälkeen julkaisuun tuli nyt erittäin onnistunut ja tasapainoinen paketti tyylikkään eteeristä tunnelmointia. Tuiskun soundi on sekin nyt aikaisempaa kypsempi.
Tunnelma nousee korkealle jo albumin nimikappaleella, joka tuo soundeiltaan mieleen kasarielectron klassikoita. Antin pehmeät vokaalit tekevät niihin kuitenkin pesäeroa, ja tuloksena on suorastaan täydellisyyttä hipovan kaunis raita. Pieni pianosäväys on kuin piste i:n päälle. Juuret-kappale on puolestaan muodostunut jo radiohitiksi. Kappaleen kertosäkeen melodia on upea, mutta muuten biisi ei säväytä.
Henkimaailman asioita menee rauhallisena välisoittona, jonka iltarukous toimii mainiona lisänä. Sitä seuraava Merkki nostattaa jo hieman polvea tanakammilla soundeillaan ja biitillään, mutta kertosäkeessä olisi voinut olla lisää koukkua. Vocooderi kuulostaa liian päälleliimatulta. Nopeatempoinen mutta tunnelmaltaan rauhallinen Tähtiotsa on selvästi levyn parhaita raitoja. Kertakaikkiaan upea pianofiilistely toimii kappaleen ytimenä, vaikka kertosäkeessä soundit menevätkin hieman tukkoon.
Levyn toinen single Viilto alkaa ponnettomasti, mutta tilanne korjaantuu, kun Join Me -tyylinen piano astuu mukaan kertosäkeessä. Toki viulukin tuo oman eteerisen säväyksensä. Pelottaa on pitkälti samaa sarjaa, mutta ilman säväyksiä. Sähköskitalla ryyditetty En kiellä poikkeaa levyn yleisestä linjasta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Suorabiittinen tanssiveto rullaa hyvin, vaikka biitti onkin 90-luvun perussoundia. Selvästi tyylikkäämpää tämän päivän housesoundia tarjoaa ADHD, jonka melodiakin tarttuu mukavasti. Levyn parhaimmistoa tämäkin. Levyn päättävä Mun elämää jää sekin kertakuulemalta soimaan päähän, mikä on yleensä hitin merkki.
Kokonaisuutena Hengitän on kiistattomasti Antti Tuiskun paras levy tähän mennessä. Täydet viisi pistettä oli vain piirun päässä.
Pisteet 4/5
