Näyttelijäkaunotar Jessica Alba on yksi Hollywoodin puhutuimmista seksisymboleista. Hän ei kuitenkaan halua tulla nähdyksi pelkkänä kauniina kasvona, sillä hän vaatii tehdä elokuvissaan kaikki stunttinsakin itse. Viihdelehti Stara tapasi Jessica Alban New Yorkissa.
Näyttelijätär on luonut itselleen maineen naisena, jota ei kannata ärsyttää. Tähti jopa haastoi taannoin hänen kuvaansa ilman lupaa kansikuvana käyttäneen Playboy-lehden oikeuteen ja sai henkilökohtaisen anteeksipyynnön itseltään Hugh Heffneriltä.
Puolitoistavuotiaan Honor Marie -esikoistyttären äiti syntyi työväenluokkaan kuuluvaan, sukujuuriltaan moninaiseen perheeseen. Hänessä on niin meksikolaista, tanskalaista kuin ranskalaistakin verta. Näyttelemisen pariin Alba ajautui paetakseen lukioaikaisia kiusaajiaan.
– Muistoni kouluajoista eivät ole hyviä. Se oli todella rankkaa aikaa. Näytteleminen antoi minulle pakotien kaikesta siitä, mitä ympärilläni tapahtui, Jessica kertoo.
Nyt hän on kuitenkin päässyt pitkälle. Hollywood-maailman parhaiten palkattujen näyttelijöiden joukkoon kivunnut tähti nähdään vuonna 2010 peräti neljässä elokuvassa. Yksi niistä on Valentine’s Day, jota hän kuvaa parhaillaan Ashton Kutcherin ja Jennifer Garnerin kanssa.
Mitä ihmiset eivät vielä tiedä sinusta?
– Olen oikea kömpelys. Kaadun jatkuvasti, pilaan asioita ja teen vain yleisesti tyhmiä juttuja. Komedia tulee minulta luonnostaan. Ihmiset näkevät minut toiminta-tyttönä, mutta oikeassa elämässä olen todellinen mämmikoura. Jos huoneessa on jotain, johon voi kompastua, niin minä kompastun siihen. En voi sille mitään.
Sinut on äänestetty useasti maailman kauneimmaksi naiseksi. Olitko yhtä suosittu koulussa?
– Kukaan ei katsonut minuun päinkään kun olin lapsi. Olin se tyttö, jota muut lapset halusivat välttää. Olin erittäin ujo ja arka lapsi, jolla oli ulkonevat etuhampaat ja vahva texasilainen aksentti. Olin aika hiljainen, sillä en halunnut vetää huomiota itseeni, Jessica kertoo Staralle.
– Kun olin noin kahdeksan, isäni pääsi armeijasta ja me muutimme Los Angelesin hienostoalueelle. Olimme alueen outolintuja. Asuimme erittäin pienessä huoneistossa. Isäni työskenteli monessa eri työpaikassa ja äitini teki myös kaikenlaista, muun muassa työskenteli McDonaldissa. Minä kävin koulua rikkaiden lasten kanssa, jotka tiesivät meksikolaisten olevan vain siivoojia tai puutarhureita.
Oliko rankkaa yrittää kuulua joukkoon kouluaikoina?
– En kuulunut joukkoon ja olin erittäin onneton. Minua kiusattiin niin pahoin koulussa, että isäni joutui saattamaan minut kouluun, jotta minun kimppuuni ei hyökättäisi. Söin lounaani kouluterveydenhoitajan toimistossa, jotta minun ei tarvinnut istua muiden tyttöjen kanssa. Minua hakattiin ja haukuttiin jatkuvasti. Kaikki johtui siitä, että olin erilainen enkä kuulunut joukkoon, suosikkikaunotar paljastaa.
– Sen lisäksi, että olin sekarotuinen, vanhemmillani ei ollut rahaa, joten minulla ei koskaan ollut söpöjä vaatteita tai trendikästä reppua. En ollut kapinallinen, joten en halunnut 13-vuotiaana polttaa tupakkaa tyttöjen kanssa saati olla ulkona yömyöhään. Perheeni oli tiukka, mutta monen muun tytön kasvatuksesta vastasi joukko lastenhoitajia, joten heillä oli vapaampaa.
Sinulla on koviksen maine. Oletko pyrkinyt siihen tarkoituksella?
– Olen kova nyt, koska lapsena en koskaan taistellut vastaan. Yritin pitää kaiken sisälläni, koska en halunnut alentua kiusaajien tasolle. Minusta tuntuu pahalta kaikkien niiden lasten puolesta, joita kiusataan. Minä olen kokenut sen. Tiedän kuinka paljon se sattuu ja tiedän miten se vaikuttaa ihmiseen, Jessica Alba kertoo Staralle.
– Tulen edelleen vainoharhaiseksi, kun minulle ollaan ystävällisiä, sillä lapsena minun piti aina olla varuillani. Puhkesin ulkoisesti kukkaan, kun olin noin 14- tai 15-vuotias, mutta silloinkaan en voinut uskoa sitä saati nauttia siitä. Minua oikeastaan jopa nolotti se, että olin nätti. Fyysisestä voimasta tuli minun kova kuoreni.
Kauneus vai äly? Kumman ottaisit mieluummin?
– En kumpaakaan! Lyön mieluummin miehen kumoon nyrkilläni kuin ulkonäölläni. Tiedän, että ihmiset pitävät siitä, mitä näkevät. Pukeudun kyllä mielelläni hienoihin vaatteisiin ja näytän seksikkäältä, mutta se on minulle vain roolin esittämistä, kaunotar myöntää.
– Pinnan alla haluan tulla tunnetuksi jonkin muun kautta, kuten sillä, että olen kova tai fiksu. Oloni tekee paljon luottavaisemmaksi se, että tiedän osaavani pitää puoleni tappelussa kuin se, että katson peiliin ja ajattelen olevani kaunis.
Sinä teet omat stunttisi?
– Ei ole olemassa toista näyttelijätärtä, joka pystyy tekemään sen, mitä minä pystyn. Oikeastaan, ei ole kovin montaa miespuolistakaan näyttelijää, jotka ovat valmiita menemään niin pitkälle kuin minä roolin vuoksi. En käytä elokuvissa vartalostunttia tekemään stunttejani. Teen kaiken itse, aivan kuten Tom Cruise tai Bruce Willis.
– Kun hain roolia Dark Angel -sarjaan, James Cameron sanoi minulle, etten koskaan selviäisi kyseisestä roolista. Halusin todistaa, että hän on väärässä, joten aloin treenaamaan Kung Fua, Karatea, Thai-nyrkkeilyä ja voimistelua. Harjoittelin olympiatason jääkiekkoilijoiden ja urheilijoiden kanssa. Tiedän, että pystyisin halutessani pitämään puoleni jopa neljää miestä vastaan. Ja se on aina hyvä tietää!
Yritätkö sanoa, että olet poikatyttö?
– Olen miesten tyttö, siitä ei ole epäilystäkään. Olen paljon mieluummin miesten seurassa. Mieluummin juon olutta ja puhun urheilusta. Tunnen oloni kotoisammaksi farkuissa kuin korkeissa koroissa ja tiukoissa hameissa. Kasvoin veljeni ja isäni seurassa ja he opettivat minut rakastamaan miesten seuraa. He ovat niin cooleja.
Et siis näe itseäsi seksisymbolina?
– Oikeasti näen itseni enemmän soturina kuin seksisymbolina. Vartalossani ei ole yhtään kohtaa, mikä ei olisi ollut verillä, mustelmilla tai murtunut. Olen murtanut kylkiluitani elokuvien stunttikohtauksissa ja saanut arpia lukemattomista haavoista ja mustelmista. Olen pudonnut moottoripyörien selistä lujassa vauhdissa, saanut verisiä neniä ja mustia silmiä tappeluissa. En siis ole aina kaunista katseltavaa!
Ketä arvostat Hollywoodissa?
– Jennifer Lopez on suuri tähti, mutta Hollywoodissa hänen halutaan aina vain esittävän piikaa. Rakastan häntä, sillä hän avasi ovia kaltaisilleni etnisille tytöille. Haluan itse kuitenkin murtaa enemmän muureja. Haluan olla kuin Will Smith ja saada esitettäväkseni minkä roolin tahansa. Se on minun urasuunnitelmani.
Olet nyt onnellisesti naimisissa, mutta minkälainen on sinun unelmamiehesi?
– Minua viehättää enemmän sellainen ujo ja nörttimäinen miestyyppi. Ja pidän enemmän vanhemmista miehistä. Varon erittäin hyvännäköisiä miehiä, mutta näyttelijänä joudun tekemään töitä sellaisten miesten kanssa, joten heihin tulee täysin immuuniksi, Jessica paljastaa.
– Kammoni hyvännäköisiä miehiä kohtaan johtuu varmaankin siitä, että he olivat niitä, jotka nuorempana jättivät minut huomiotta. Tunnen oloni kotoisammaksi normaalien, tavallisten miesten seurassa. Vanhemmat miehet ovat lisäksi paljon itsevarmempia eikä heidän tarvitse enää todistaa mitään. Pidän siitä.
Täytyy kysyä, näemmekö sinua koskaan alasti valkokankaalla?
– En koskaan tule tekemään alastonkohtausta valkokankaalla. En ikinä. Voin näytellä seksikästä ja pitää seksikkäitä vaatteita, mutta en voi olla alasti. Olin aina hyvin kiusaantunut siitä, miten vartaloni kehittyi.
– Muistan, kuinka isoäitini tuli täysin hysteeriseksi, jos hän näki minut pelkissä rintsikoissa ja alushousuissa. Hän heitti aina pyyhkeen suojakseni. Tulen hyvin katolilaisesta perheestä, joten itsensä paljastelua ei katsottu hyvällä. Voin kyllä olla seksikäs vaatteet päällä, mutta en ilman niitä.
Olet tehnyt hyvin vaikeita rooleja. Mikä on ollut pelottavinta, mitä olet joutunut elokuvan eteen tekemään?
– Pelottavin asia, jonka olen tehnyt, on se, kun uin oikeiden haiden kanssa. Suostuin tekemään sen Pinnan alla -elokuvaa varten. En kuitenkaan tiennyt, että meillä ei tule olemaan oikeita turvatoimia. Lisäksi hait, joiden kanssa uimme, olivat vanhoja ja valtavan kokoisia.
– Odotin kontrolloitua ympäristöä ja märkäpukuja, mutta todellisuudessa jouduinkin bikineissäni jäätävän kylmään mereen. Olin kauhuissani, mutta tein kohtaukset muutaman muun näyttelijän kanssa, sillä en halunnut jänistää. Hait oikeasti törmäilivät meihin.
– Olin niin kauhuissani, että potkin niitä pois jaloillani. Kuvaukset kestivät kaksi ja puoli kuukautta ja olimme joka päivä vedessä. Pystyimme kuvaamaan vain 45 minuuttia kerrallaan, sillä muutoin aloimme kärsiä hypotermiasta. Se oli kamalaa. En todellakaan tekisi sitä uudestaan.
Miten pärjäät työstäsi aiheutuvan stressin kanssa?
– Voin olla hieman pakkomielteinen asioiden suhteen, mutta se tarkoittaa vain sitä, että kun teen asioita, teen ne ammattitaitoisesti ja parhaan mahdollisen kykyni mukaan. Luulen, että monet näyttelijät kärsivät pakko-oire häiriöstä. Se taitaa kuulua luovien ihmisten luonteeseen.
Mikä on parasta kuuluisuudessa?
– Olen tullut onnelliseksi siitä, että olen ansainnut paljon rahaa. Kukaan ei ole auttanut minua. Olen saanut tämän kaiken aikaan ihan itse ja omilla ehdoillani. Oman urani aikana myös isäni liiketoimet ovat ottaneet hyvin tuulta alleen ja hänelläkin menee hyvin kiinteistöfirmansa kanssa. Veljeni näyttelee, toimii mallina ja työskentelee asuntolainojen parissa, joten me kaikki olemme menestyneet elämässä.
– Nautin vapaudesta matkustella, eikä minun tarvitse murehtia vuokrasta saati ruokatarvikkeista. Kaikkien niiden, joita tälläkin hetkellä kiusataan, tulisi ymmärtää, että he voivat itse määrätä omasta elämästään ja menestyä. Se on vain sinusta itsestäsi kiinni.
James Ford
The Interview People
