Suomen legendaarisin hiphop-duo Fintelligens julkaisi uuden vuoden kunniaksi jälleen uuden täyspitkän albumin. Mun tie tai maantie -niminen platta onkin sananmukaisesti täyspitkä, sillä se sisältää peräti 13 kappaletta, eli materiaalia koko rahalla. Levyn ensimmäsestä singlelohkaisusta on jo ehtinyt muodostua leppoisa hitti, joka tulee täyttämään tanssilattioita vielä pitkään.
Albumin aloittava Hinta jää hieman tasapaksuksi, vaikka elementit ovat pääasiassa hyvin hallussa. Koukku jää kuitenkin puuttumaan ja kertsistäkään ei löydy odotettua potkua. Kaikkien aikojen paras -biisissä on jo hieman tanakampi fiilis ja tyylikäs biitti. Kappaleen flow on todella hyvä ja jalka lähtee vispaamaan välittömästi. Hieno biisi. Maha määrää jää levyllä selväksi välipalaksi. Mun tie tai maantie sisältää tyylikkään funky drummer -osaston klassikkotaustan, mutta muuten kappaleen yleisfiilis on turhan tasapaksu. Puhaltimet tuovat biisiin toki tyylikkään loppusilauksen.
Mikä boogie on levyn ensimmäinen selvä hittiraita ja se saakin käynnistyttyään heti jalan liikkeelle. Hauskan lyriikan lisäksi kertsissä on todella hyvä hittikoukku, joka tanssittaa takuulla pitkälle ensi kesään. Suut käy jatkaa lähes yhtä tarttuvasti, mutta hiukan vakavammalla teemalla. Kertsi toimii hienosti ja pianoteema samoin. Kaiku synkistelee turhan paljon varsinkin soundipuolella ja taitaa olla levyn heikoin raita. Runeberginkatu käynnistyy pitkään ja hartaasti, mutta erittäin kaunista taitaa kannattaa odotella. Lyriikkapuolella vanhojen aikojen muisteleminen toimii tällä kertaa todella hienosti.
Sato tai paisto tarjoaa kasaritunnelmaa ja bilefiilistä yhtenä levyn parhaista biiseistä. Pienillä elementeillä mukaan on saatu hyvin koukkua. Valmiina -biisissä vieraileva Sean P tuntuu irralliselta tässä kokonaisuudessa, mutta muutenkin biisi jää välipalaksi. Rotko ottaa puolestaan jo letkeämmän lähestymistavan. Siinä vierailijat tarjoavat onnistuneen lisän pakettiin ja kertsikin toimii. Hätänumero on mukava fiilistely, mutta jotain jää vielä puuttumaan. Purettu palasiin päättää levyn tyylikkäissä tunnelmissa jousisoitinten avittamana ja massiivisella soundilla. Flow rullaa hyvin ja kertosäkeessäkin on havaittavissa aavistus koukkua.
Fintelligensin albumi on tasaisen laadukasta paahtoa, mutta mukaan olisi ollut hienoa saada parii muutakin bilehenkistä kappaletta Mikä boogien lisäksi. Kolmetoista biisiä levyllä on kuitenkin merkki siitä että nyt ei ole menty siitä missä aita on matalin.
Pisteet 3/5
