Suosittu Medal of Honor -sotapelisarja vie pelaajan tällä kertaa Afganistanin maisemiin, jotka tarjoavatkin kiitettävän monipuolisen kattauksen vaihtelevia taistelumaastoja. Grafiikan ja pelattavuuden osalta peli on kuitenkin vuosia jäljessä kilpailijoitaan ainakin testatussa Xbox 360 -versiossa.
Yksinpelin pelimaailma on sinänsä onnistunut ja tarjoaa runsaasti jännitystä ja monipuolisia areenoita Talibaneja vastaan käytäviin taisteluihin. Erityisen hyvin toimivat kaupunkiympäristöt, joskin niissä on runsaasti alla eriteltyjä ongelmia. Myös helikopterin ampujana toimiminen on toteutettu mainiosti. Pelillä on siis myös hyvät hetkensä, joskin niitä on harmittavan vähän. Pelistä on raportoitu myös koko pelikentän uudelleen pelaamista vaativia bugeja tekoälyssä, mutta sellaisia ei tällä kertaa sattunut eteen.
Yksinpeli kärsii huomattavasti lukuisista keskeneräisistä yksityiskohdista, joiden olisi määrä luoda merkittävä osa pelimaailman realismista. Ainakin Xbox 360 -versiossa tunnelmaa latistavat muiden muassa se, että bensakanisterit eivät räjähdä, autojen renkaat eivät hajoa, seiniin ei jää jälkiä, eivätkä edes lihatiskin lasivitriinit hajoa suorasta osumasta. Lisäksi betonin läpi voidaan ampua kuolettavasti. Nämä ovat toki pieniä yksityiskohtia, mutta vaikuttavat yleistunnelmaan paljon.
Vähintään yhtä paljon pelitunnelmaan vaikuttaa alituinen nykiminen ja latailu, jollaisia ei enää vuonna 2010 olisi odottanut kohtaavansa. Pelattavuus tuo välillä elävästi mieleen 1990-luvun loppupuolen. Grafiikkaongelmiin lukeutuu myös se, että esimerkiksi vesilätäköt on jätetty viimeistelemättä ja ne välkkyvät yölläkin kuin lumihanki. Räiskintäfaneja tukeva positiivinen muutos on se, että pelaaja saa tällä kertaa ammuskella ympärilleen varsin vapaasti, sillä taistelutoverilta saa liiankin helposti täydennystä.
Moninpelin osalta Medal of Honor on kuitenkin merkittävästi viihdyttävämpi, koska se on Battlefield-peleistä tutun DICEn käsialaa. Ero yksinpeliin on merkittävä niin grafiikassa kuin pelituntumassakin, mikä korostaa entisestään yksinpelin keskeneräisyyttä. Pelimoodeissa on valinnanvaraa ja kentät ovat pieniä ja meno tiivistä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että moninpelissäkin genren muut pelit ovat selvästi edellä. Mikäli moninpelaaminen ei kuitenkaan ole vielä tuttua ja peli on jo hankittuna, kannattaa moninpeliä viimeistään nyt kokeilla. Yksinpeli kun on lähinnä huono vitsi.
Edellä mainitusta tulee väkisinkin tunne siitä, että Medal of Honor on haluttu saada pikaisesti myyntiin ja jouduttu siksi jättämään pahasti keskeneräiseksi. Yksinpelin harmittavan lyhyt kesto viittaa sekin samaan suuntaan. Kovin kilpailija Call of Duty on ollut jo useamman osan ajan teknisesti edellä tätä julkaisua, ja tuorein käänne venyttää eroa entisestään. Siksi tämän pelin hankkimista kannattaa vielä harkita seuraavaa Call of Dutya odotellessa.
PLUSSAT
+ Monipuoliset pelimaastot ja tehtävät
+ Moninpeli siedettävä
MIINUKSET
– Lyhyt kesto
– Grafiikan luokattoman huono reagointi ampumiseen
– Mallinnus pahasti keskeneräistä
Pisteet 2/5
