Viime aikoina lähinnä rohkeilla musiikkivideollaan säväyttänyt Rihanna julkaisee tällä viikolla Talk That Talk -albuminsa. Levyltä on tähän mennessä noussut jo parikin hittiä, joten odotukset levyn hittiputken jatkumiselle ovat parhaillaan suuret. Aika näyttää lunastetaanko odotukset.
Albumin aloittava You Da One on miellyttävä poikkeus Rihannan viimeaikaisessa tuotannossa, sillä se nojautuu konesoundien sijaan pääasiassa poptähden vokaaleihin. Biisin hittikoukku tuntuu kuitenkin vielä puuttuvan. Where You Been käynnistyy tarttuvalla nostatuksella, mutta aiheuttaa pettymyksen biitin alkaessa. Kokeellinen soundimaailma ottaa tunnelmia oikealta ja vasemmalta liiankin kanssa, joten kappaleen tunnelma muuttuu moneen kertaan. Parhaimmillaan se on selvää hittikamaa, mutta kokonaisuus kuitenkin latistuu acid-soundien vallatessa biisin.
Calvin Harrisin kanssa tehty We Found Love hyppää dancepoljennollaan tanssilattioiden maailmaan. Kappale on selvä hitti, mutta Rihanna jää kappaleessa vokaaleineen hieman alakynteen. Levyn nimiraita Talk That Talk poikkeaa hieman Rihannan viime aikojen pop-soundista ja on eräänlainen paluu juurille. Soundillisesti kappale on yksinkertainen ja tyylikäs. Taustalta löytyy pari kilkettä ja kappaleessa vierailevan Jay-Z:n anti on merkittävä lisä. Toki Rihannan omakin seksikkään käheä vokaali toimii perinteiseen tapaan. Loppupuolen breikki on hieno mauste muutenkin toimivassa paketissa.
Mr. Bangladeshin tuottama Cockiness jää soundeiltaan tuhnuiseksi, mutta muilta osin kappaleesta löytyy räväkkää ja tuhmaa naisenergiaa. Tuottajan kädenjälki kuuluu tosin kappaleessa ehkä liiankin selvästi. Birthday Cake alkaa 90-luvun alun technotunnelmissa, mutta onkin jotain aivan muuta. Ysärilainaukset alkavat kappaleen edetessä lähinnä ärsyttää, mutta kyseessä onkin vain skit.
Red Lipstick palaa jälleen downbeat-osastolle. Siinä tunnelmia on tosin lainattu esimerkiksi dubstepistä. Do Ya Thang on tasapaksu täytebiisi. Fool In Love on keskinkertainen slovariraita, jonka kitaratunnelmointi ja taustan electrokilkutus tuovat kuitenkin toivottua eloa kokonaisuuteen.
We All Want Love jättää koneet sikseen ja ainakin pyrkii tunnelmoimaan mahdollisimman akustisesti. Tuloksena on keskinkertainen rallatus, joka ei onnistu säväyttämään. Tuhnuinen biitti tuntuu tulevan Eläkeläisten matkalaukkubasarista eikä melodiakoukkuakaan löydy.
Drunk of Love tuo esiin Rihannan slovaripuolen mahtipontisen kauniilla tavalla. Rock Me Out tuo esiin hieman modernimpaa Rihannaa, joskin kappale on kuin uusi versio saman neitokaisen taannoisesta Rude Boy -hitistä. Tätä voisi kutsua selväksi follow up -singleksi, sillä kaava on lähes identtinen. Watch n’ Learn edustaa perinteistä amerikkalaista r&b-tyyliä, eli jää jo siksi ponnettomaksi ja tasapaksuksi. Levyn päättävä Farewell on mahtipontinen ja kaunis slovariraita, jossa on aineksia suuremmaksikin hitiksi.
Rihannan Talk That Talk on hyvä esimerkki siitä, että albumit eivät ole enää nykyisin kokonaisuuksia, vaan ennemminkin vain kokoelma sinkkubiisejä. Tyylilajien sekamelska ei kuulu albumien kokonaisuuksiin, mutta sinkkumarkkinoilla sillä saadaan kosiskeltua laajempaa yleisöä. Rihannan Talk That Talk on monipuolinen kattaus päivän poppia.
Pisteet 3/5
