Viikonloppuna tuplakeikat heittäneen Sakara Recordsin väki todisti jälleen, että suomalaiset syttyvät hevimusiikista. Tampereen Pakkahuoneella 10-vuotisjuhlakeikkaa katsomaan tullut kansa näytti lähes homogeeniseltä bändipaitoineen, mustine huppareineen ja ketjuineen.
Pieni levy-yhtiö keräsi kuitenkin Pakkahuoneen salin täyteen – ja päivää aiemmin soitettu Tavastian keikka oli myös loppuunmyyty. Iltojen iloisena juontajana toimi Viikate-yhtyeen nokkamies Kaarle Viikate.
– Muistan kun kaveri soitti Mokoman Takatalven. Olivat kuulema itse julkaisseet musiikkinsa. Aluksi biisi huvitti, se oli jotenkin niin osuva ja tarpeellinen. Paria vuotta myöhemmin huvitti seurata, miten ihmiset sekosivat Kadonneet kolme sanaa -kappaleesta, Stam1nan laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen kertoi.
– Nyt huvittaa katsoa Suomen hevikenttää ylipäätään, kaikkia maastosortseja ja wristbandeja, miten paljon Sakaran aikaansaannokset merkitsevätkään. Vi**u, miun pohkeessa on tatuoituna Rytmihäiriön spurgugrammi ja olen ohjannut YUP:lle musiikkivideon. What the hell happened!
Keikkailta käynnistyi kuumalla sykkeellä soittaneen Rytmihäiriön viinanhuuruisella musisoinnilla. Pinkeän mintunväriseen toppiin pukeutunut laulaja Unto Helo valitti, kun heille ei tarjoiltu Gambina-juomaa kummallakaan keikalla edes synttäreiden kunniaksi, vaan he joutuivat tyytymään viskiin. Miehen paidassa lukenut ”Please don’t stop the music” julistikin oivasti loppuillan tunnelman. Kahdella eri lavalla soitettu musiikki taukosi vasta reippaasti puolen yön jälkeen.
Illan kaiketi odotetuimmat yhtyeet olivat tietysti idän ihmeet Mokoma ja Stam1na, vaikkakin levy-yhtiön tuorein tuttavuus Nerve End täytti Klubin puolen ääriään myöten täyteen musadiggareita. Pakkahuone pakkautui herrojen keikoilla niin muhkeasti, että lyhyenlänkäiset katselijat olisivat tarvinneet nautinnon tueksi puujalat. Keikkojen äänimiehet olivat onneksi kunnostautuneet, sillä akustiikka kantoi musiikin kirkasäänisesti takariveille saakka.
Vaikka illan ohjelmisto oli täynnä metallia ja räminää, oli potin ansioitunein soitto kaiketi pelkän kitaransa kanssa lavalle nousseen Jarkko Martikaisen käsialaa. YUP:n lauluja yhteen ääneen laulamaan innostunut yleisö otti Martikaisen varmasti yhtä omakseen kuin muusikko mukana laulaneet katsojat. ”Mokomat mokomat”, Martikainen kiitteli levy-yhtiötään ja myönsi olevansa tyytyväinen päästyään taannoin Sakaran talliin.
Vaikka yhtyeet esittivät tuotantoa koko kymmenen vuoden ajalta, oli keikkojen maittavinta herkkua kaiketi se, kun bändit esittivät toistensa biisejä. Parhaimman arvosanan saa Mokoman laulaja Marko Annalan laulama Stam1nan Paha Arkkitehti -biisi, josta muodostui lähes eeppinen tulkinta ja se sai yleisön täydellisesti pauloihinsa. Annala kiittikin yleisöä suoraan sydämestään vuodattaen.
– Ei tässä oo mitään järkee, että on tämmöinen levy-yhtiö ja tämmöinen yleisö! Enpä ois kyllä 10 vuotta sitten uskonut!
Tämän vuoden Sakara-saavutuksia olivat muun muassa Stam1nan ensimmäinen platinalevy Viimeinen Atlantis -albumista ja Emma-ehdokkuudet. Stam1na oli ehdolla Vuoden yhtyeeksi ja mukana Yleisö-Emma -äänestyksessä. lisäksi helmikuussa julkaistu Nocebo oli ehdolla Vuoden Metallialbumiksi. Mokoma sai kaksi Emma-ehdokkuutta.
Muita Sakara Recordsin artisteja ovat olleet muun muassa Diablo, YUP, Teräsbetoni, FM2000 ja Black Bile. Musiikkialan ammattilaiset äänestivät Sakara Recordsin Vuoden Indie-yhtiöksi Musiikki & Media -tapahtuman Industry Awards –gaaloissa 2010 ja 2011.
Mokoma-yhtyeen jäsenet perustivat Sakara Recordsin vuonna 2003 oman musiikkinsa julkaisukanavaksi saatuaan lähtöpassit monikansalliselta EMI-yhtiöltä. Bändin ensimmäiset Sakara-julkaisut Kurimus ja Tämän maailman ruhtinaan hovi nousivat Mokoman kaupallisiksi läpimurtolevyiksi. Menestyksen myötä Sakara kiinnitti ensimmäisen ulkopuolisen artistin, lemiläisen Stam1nan. Vuonna 2005 julkaistu Stam1na-debyytti vei yhtyeen kertarysäyksellä metallidiggarien sydämiin, ja noste on jatkunut tähän päivään saakka lukuisia kultalevyjä ja kärkisijoja saavuttaen.
