Suosikkilaulaja Jenni Vartiainen on tekijä, joka nousi kuin varkain voimakkaaksi sooloartistiksi taannoin kuopatun Gimmel-bändin riveistä. Stara tapasi ajankohtaisen laulajatähden, joka kertoi musiikkinsa tarkoituksen.
Vartiaista on kuvattu salaperäiseksi, sensuelliksi ja omapäiseksi. Erakkoluonteeksi tunnustautuva tähti ei pyri miellyttämään, vaan koskettamaan rehellisyydellä. Kolmen vuoden takainen jättihitti Missä muruseni on puhuu kuoleman käsittelemisestä, kun taas uusin Junat ja naiset -single maalaa kuvan itsenäisestä naiskulkurista.
– Kappaleet ovat itsellenikin parantavia, ja sen takia jaksan niitä vetää. Ne tuntuvat olevan kosketuksissa johonkin suurempaan ja loputtomaan lähteeseen. Esimerkiksi Suru on kunniavieras -biisi tällä uudella levyllä… Surun kokeminen on niin sumuinen hetki, sellainen möykky. Ei ole oikein ääriviivoja asioissa, koska se on joko tyhjää tai sumua, Jenni Vartiainen kertoi Staralle.
– Se on aika muodotonta. Tuossa tekstissä se kuitenkin näyttäytyy mustana ruusuna, jonka jokainen terälehti on täydellisen siloteltu. Siinä käsitellään surua jalostuneella tavalla, selkeästi ja lohdullisesti. ”Surua kyynelin kastella täytyy, jotta se puhkeais kukkaan. Helli ja hoivaa, varoen vaali, ettei se menisi hukkaan”.
– Puhutaan siitä, että surulla on jotain kerrottavaa sinulle. Jotain opittavaa. Vaikka kaikki menisi perseelleen ja tulisi lohduton ja pohjaton musertuminen, niin siitäkin voi nousta. Menetys voi voimauttaa, ja pohjalta voi löytää köyden, johon tarttua ja lähteä siitä kohti valoa, selventää Vartiainen.
