Kuten asiaan kuuluu, tulee Suomen tunnetuimman ”vampyyrin” haastattelu tehdä synkkänä syysiltana vanhojen rakennusten keskellä Helsingin Eirassa. Tarkemmaksi miljööksi valikoituu Jussi69:n työpaikka, eli Radio Rockin studio. Mustilla seinillä varustettu huone ja mukavat tuolit osoittautuvat sangen loistavaksi jutustelupaikaksi.
Suuren pöydän ääressä istuu mustiin pukeutunut, mutta ilmeisen ruskettunut mies. Jussi69 kertoo viettäneensä edellisen viikon Barcelonassa, joten hänen päivettyneelle iholle löytyi nopeasti syy. Haastattelu alkaa The 69 Eyesin tuoreen sinkkubiisin ennakkokuuntelulla. Ainoastaan yksi ulkopuolinen henkilö oli päässyt kuulemaan sen ennen Staraa.
– Soitin äsken The 69 Eyesin biisin nimeltään Lost Without Love, joka me äänitettiin kesällä pian ilmestyvälle The Best Of Helsinki Vampires -levylle. Me tullaan esittämään toi kappale myös Idolsissa tänä syksynä. Mun mielestä kyseessä on massiivisin biisi mitä on ikinä tehty. Jyrki ei oo koskaan laulanut noin hyvin, Jussi69-rumpali nauraa yhtyeen vokalistista puhuessaan ja veikkaa äänen paranemisen syyksi sen, että nyt yhtyeessä on mukana myös Idols-tuomari.
Jussi69, eli Jussi Vuori, on yksi tämän vuoden neljästä Idols-tuomarista. Kun miestä oli pyydetty leikkiin mukaan, ei hän epäröinyt sekuntiakaan ennen suostumista. Palaute on ollut rumpalin mukaan positiivista.
– Kävi mieletön mäihä, et tuomarin pesti sopi mulle myös aikataulullisesti, koska ollaan just saatu The 69 Eyesin viime vuonna ilmestyneen X-albumin rundi päätökseen. Kiertueella mentiin taas maapallon ympäri kahdesti. Me ollaan bändikeikoilla nyt tietysti Idolsin kanssa samaan aikaan, mutta mä lennän aina Idols-kuvauksiin ja takas keikoille, Jussi kertoo.
Jussi arvelee, että Idols-televisio-ohjelma on muuttunut kymmenessä vuodessa paljon. Jos se miellettiin vuonna 2003 hieman vieraaksi kykyjenetsintäkilpailuksi, ovat nykyiset osallistujat kasvaneet Idols-formaatin kanssa.
– Vuosien varrella suhtautuminen on muuttunut, koska Idols on niin järjettömän suuri instituutio musiikkimaailmassa. Kaikki mun omat idolit on esiintynyt Idolsissa tai American Idolissa, kuten Kiss tai maailman coolein rokkitähti Steven Tyler, niin pidin ehdottomasti kunnia-asiana tuomariksi valitsemista.
Kaikki luulevat, että Idols-tuomareilla on valmiiksi valittu rooli, jonka mukaan he arvioivat osallistujia. Jussi tyrmää olettamukset, eikä tunnusta, että hänet olisi leivottu formaatin rokkipoliisiksi.
– Käsi sydämellä, meillä ei todellakaan ole mitään roolijuttuja siellä päällä. Ei minkään näköistä. Se mitä mä oon sanonut nuorille, oli se sitten fani tai muuten vain nuori ihminen, niin oon aina tsempannut tai kannustanut toteuttamaan unelmia tai tekemään just mitä haluaa. Valitettavasti Idols on kuitenkin laulukilpailu, niin tässä tapauksessa vain paras voi voittaa.
Jussi69:n arki on hieman perus-Penttiä hektisempää ainakin siten, että hänellä on vain aniharvoin vapaa-aikaa. Miehellä on monta rautaa tulessa, eikä Idols-tuomarointi ole ainakaan päästänyt aikataulua löysemmäksi. Hänellä on parhaillaan kuusi radio-ohjelmaa viikossa, Idols tulee televisiosta päivittäin ja suoria lähetyksiä kuvataan torstaisin 17. lokakuuta alkaen. Lisäksi hän treenaa ja keikkailee bändinsä kanssa sekä pyörittää muutamaa musiikkialan yritystä.
– Joskus mun elämä tuntuu siltä, et mä oon se jätkä siitä The Truman Show -leffasta. Oikeesti, mä odotan vain, koska se lamppu putoaa taivaalta. Kun kaikki tuntuu tietävän mun tekemiset, ja mä oon aina menossa. Oon ajatellut, että joskus ois kiva kokeilla tavallista elämää yhden päivän ajan, että duunin jälkeen kuudelta työt ois tehty ja sit ois vapaalla, hän mietiskelee ja kertookin peruspäivän Idols-kuvausten aikaan.
– Kerran lensin Ouluun Idols-kuvauksiin, jossa maski oli kello 05.30 aamulla. Siellä kuvattiin 21.30 asti, joka oli mun ehdoton takaraja. Sitten hyppäsin autoon, jossa odotti mun kuski, koska niin myöhään sunnuntai-iltana ei enää liikkunut mikään muu.
Ajoimme Oulusta Helsinki-Vantaalle, josta lähti lento kello 05.30 Kööpenhaminaan, ja siellä vaihdoin kello 07.50 Hannoverin koneeseen. Hannoverissa mua odotti taas auto, joka vei suoraan festarilavalle esiintymään. Soitettiin Nightwishin ja HIM:n kanssa M’era Luna Festivaleilla 60.000 ihmiselle. Keikalta suoraan autoon ja Pariisin kautta takaisin Idolsia kuvaamaan.
”Internetiä ei ollut kun me aloitettiin”
Jussi ei kuitenkaan valita kiirettään, koska hän rakastaa juuri sitä mitä tekee. Jos hän ei viettäisi aikaansa esimerkiksi Radio Rockin studiolla, kuuntelisi hän samaa kanavaa joka tapauksessa. Jussi ei ole samaisesta kiireestä johtuen ehtinyt myöskään seurailemaan Idolsia aiempina tuotantokausina, mutta suosikikseen menneiltä vuosilta hän valitsee Anna Abreun. Hänen mielestään on riittävää, että tuhansien ja taas tuhansien hakijoiden joukosta löytyy yksi helmi.
– Onhan se hirveän vaikeaa sanoa ihmiselle, joka tulee suurin odotuksin tuomareiden eteen, että hän ei vaan yksinkertaisesti pääse jatkoon. Me tuomarit nähdään niin monta sataa ei-hyvää laulajaa, ja silti se on joka kerta yhtä kamalaa sanoa toiselle, että hän ei ole tarpeeksi hyvä.
– Siinä kohtaa voi myös miettiä, että kumpi on tärkeämpää: Show’n seuraaminen vai voittajan löytäminen? Samalla voi pohtia, että harmittaako formaatin kautta menestyneitä laulajia, että ovat ottaneet osaa kilpailuun? Idolsissa on kolikon molemmat puolet, ikiliikkuja pohdiskelee.
Moni moittii sitä, että formaatin kautta löytyneitä lupauksia ei suurista odotuksista huolimatta nähdä maailman musiikkimaailmassa edustamassa, vaan laulajat jumahtavat helposti Suomen kamaralle. Jussi on asiasta toista mieltä.
– Suomalaiset tekee koko ajan törkeen isoja juttuja. Esimerkiksi Heikki L:n ja Alex Kunnarin biisi, joka soi nyt joka puolella. Se on tehty Los Angelesissa yhdessä Good Charlotten laulaja Joel Maddenin kanssa. Sitten Redrama teki yhteistyötä Backstreet Boysin A.J. McLeanin kanssa. Suomalaisarmeija on etenkin Los Angelesissa aivan törkeän iso, musantekijöistä tuottajiin ja videontekijöihin.
Myös Jussi69 tunnetaan rapakon takana ja bändi on kiertänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kuusi koko Amerikan kattavaa kiertuetta. Toista oli ennen vanhaan. Jussi muistelee naureskellen, että heidän yhtyeestään tehtiin aikoinaan suomalaisen iltapäivälehden sivuille kolmen sivun juttu vain siksi, että he pääsivät soittamaan Berliiniin yhden keikan. Vuosi oli noin 1994 – 1995.
– Otsikkona oli tolloin, että Maailma on valloitettu. Mä tunsin etunimeltä kaikki yleisössä olleet ja nekin oli suomalaisia. Tästä ei kuitenkaan mennyt kuin muutama vuosi, kun murros tapahtui. Mä asustelin siihen aikaan Hampurissa. Me alettiin breikkaamaan The 69 Eyesin kanssa Saksassa 1999, ja sitten tuli HIM-yhtyeen Join Me In Death, joka räjäytti potin. Se tuli kuin tsunami.
– Samoihin aikoihin kuulin Hampurissa radiokanavilla Rasmuksen F-F-F-Falling-biisiä. Sitten tulikin In The Shadows, ja se oli vieläkin isompi menestys. Ja on edelleen jättihitti.
– Mä oon itseasiassa kuullu sen biisin kerran Indonesiassa, kun mä pummasin siellä 80-vuotiaalta kalastajalta kyytiä. Se veisti veneitä sellaisessa saaressa, jossa ei ollut sähköjä. Menin ennen auringonnousua kysymään, voisiko hän soutaa mut toiseen saareen. Hänen pattereilla toimivasta radiosta soi In The Shadows, Jussi tarinoi virnistäen ja vaihtaa asentoaan tuolilla.
Kyseessä on vain yksi esimerkeistä, ja etenkin tuon ajan suomalaiseen musiikkiin voi törmätä mitä erikoisimmista paikoista. Jussin mukaan maailmalla menestynyttä suomalaismusiikkia voi kuulla Moskovan yökerhoissa tai Lombokin taksissa. 2000-luvun alkupuolen menestystarinat ovat auttaneet jokaista sen aikakauden yhtyettä.
– Ihmiset eivät välttämättä osaa edes ajatella sitä, että kun me alotettiin, niin ei ollut esimerkiksi sellaista asiaa kuin internet. Sitä on jengin vaikea kuvitella. Sitten tuli Myspace-sivusto, jolla päästiin jenkkeihin.
Jussin mukaan Idols-tuomarin työssä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota esiintyjän koko pakettiin. Pelkkä lauluääni ei riitä tai vie pitkälle. Tälläkin kaudella on nähty useita hyviä laulajia, jotka ovat kuitenkin sortuneet tuomareiden edessä jännittämisen takia.
– Me ollaan annettu heille mahdollisuus, että esiintykää nyt tuomareille. Jos homma ei mene perille, niin sitten ne putoaa pois. Siinä on paljon muutakin kuin se laulu. Nythän sarjassa ollaan siinä vaiheessa, että siellä on pelkästään niitä loistavia laulajia. Törkeän hyviä laulajia.
– Vähän kävi mielessä ennen ensimmäisiä kuvauksia, että joudun näyttelemään, jos laulajat eivät teekään vaikutusta. Turhat olettamukset pyyhkiytyivät kuitenkin jo ensimmäisen jakson aikana pois. Ne onnen kyyneleet ja onnistumiset ja pettymykset ovat aitoja ja mä todella elän siinä hetkessä ja kilpailijoiden mukana.
Jussin lisäksi tuomaristossa istuvat Jone Nikula, Sini Sabotage ja Rasmuksen Lauri. Miehellä on selkeät mielipiteet kaikista tuomarikollegoista, ja nelikko on entuudestaan tuttuja keskenään. Jonea ja Jussia yhdistää jo pelkästään miesten yhteinen työpaikka Radio Rockissa, jossa he jakavat haastattelupaikkanakin toimineen studion. Kaksikko on aidosti samalla aaltopituudella.
– Jonen mä oon tuntenut yli parikymmentä vuotta yläasteiästä Tapiolasta. Laurin mä oon tuntenut 90-luvun alusta, mut me ollaan nähty aina lähinnä pelkästään lentokentillä. Se on muuten aina oikeesti niin, että jos tahdot nähdä rokkitähtiä, niin mene lentokentälle aamuneljän ja -seitsemän välillä. Siellä me aina kysytään muilta muusikoilta kuulumiset ja se, että mihin toinen on menossa. Arvostan Lauria todella paljon ammatillisessa mielessä, et mitä hän on tehnyt ja kuinka valtavan menestyksen hän on duunannut.
Vaikka Jussi ei pidäkään levymyynnin statistiikkaa musiikinteossa tärkeänä, tahtoo hän muistuttaa kaikkia siitä, että Rasmus on myynyt yli kolme miljoonaa levyä kansainvälisesti.
– Joskus aikanaan joutu kuuntelee jotain kateellisten kitinää, et kaverilla on sulat päässä. Siinä vaiheessa voi sanoa, et tehkää ite paremmin. On upeeta olla samassa tuomaristossa Laurin kanssa. Myös Sinin osallistuminen oli iloinen yllätys, sillä me ollaan tehty yhdessä yks projekti 1,5 vuotta sitten. Siitä mä tunnen Sinin ja oon aina pitänyt hänen tyyliään mageena. On ollu mahtava seurata vierestä toi rakettimainen uranousu, mikä hänellä on.
”Opinto-ohjaaja nöyryytti luokan edessä”
Idols kestää kaikkineen yli puoli vuotta ja joulun tienoilla selviää voittaja. Vaikka tuomarit ovat päättäneet sen, ketkä pääsevät alkukarsinnoista eteenpäin, valitsee yleisö lopulta voittajan. Jussin mukaan matalan aidan ylittäjät saavat yleensä lähtöpassit ensimmäisenä. Tuomareiden välille saattaa tulla pientä sanomista jatkoon päässeistä laulajista. Jussilla kuitenkin on muodostunut jo omat suosikit.
– Mulla on omia selkeitä suosikkeja, ja he kaikki ovat superlahjakkaita. Huippulaulajia. He kaikki ovat niin erilaisia, että heitä ei voi verrata keskenään. Yksi on sädehtivä pop-glam tyttö ja toinen on taas rempseä rokkilaulaja, ja yks on niin herkkä ja kauniisti laulava. On jännä nähdä, että mitä kansa päättää heidän kohdallaan.
The 69 Eyesin rumpali on aina itse tahtonut rokkitähdeksi. Hänen kertomansa mukaan nuoruus meni lähinnä odottaessa oikeaa aikaa menestymiselle.
– Mulla ei ollut muita vaihtoehtoja, vaikka lannistajia riitti. Mun opinto-ohjaaja esimerkiksi kysyi kaikilta luokassa, että mikä kenestäkin tulee isona. Kun vastasin hänelle, että aion elättää itseni muusikkona ja kiertää maapalloa keikkoja soittaen ja levyjä myyden, niin hän teki pilaa ja nöyryytti koko luokan edessä sanomalla: ”Tässä on esimerkki ihmisestä, joka perustaa elämänsä sille, että voittaa lotossa. Ja työtä tekemättä muka pärjäisi.”
– Olen jälkeenpäin miettinyt, että miten niin työtä tekemättä? Jumalauta mähän teen duunia todella paljon. Nyt mua sit pyydettiin samaan kouluun luennoimmaan vuosia myöhemmin.
– Olen kiitollinen ja joka aamu mä herään ja tiedostan sen, että kuinka onnekas mä olen. Haluaisin kuitenkin väittää, että mikään ei ole tullut helposti. Kaiken eteen on tehnyt ihan saatanasti töitä – ja yötä päivää. Ilman palkkaa, koska raha on aina ollut täysin toissijaista, vaikka en kiellä etteikö se helpottaisi esimerkiksi asuntolainan maksamista. Mulla on intohimo, siks mä tätä teen, Jussi kuvailee tuntemuksiaan omasta ja The 69 Eyesin 25-vuotisesta taipaleesta.
– Musta tuntuu, et homma alkaa tavallaan vasta nyt rullaamaan. Viime vuonna ilmestynyt X-levy oli kaikilla radiokanavilla toiseksi soitetuin albumi ja nyt tuntuu et kaikki kiviseinät on kaadettu. Kaikki muurit on pitänyt kaataa, että sais biisit radioon tai ihmiset keikalle. Nyt tämä kaikki on todellista, ja kauhee duuni jatkuu tietty koko ajan, koska mikään ei ole itsestäänselvää. Vähän kuitenkin jo tietää, että mitä ei kannata tehdä, hän vinkkaa ja heittää purkan suuhunsa.
Jussi on katsonut kaikki Justin Bieber -dokkarit ja on kiinnostunut kyseisestä ilmiöstä. Hän kunnioittaa Bieberiä laulajana, vaikka pienellä kauhulla odottaakin, mitä tuleman pitää. Hänen mukaansa on säälittävää, kun ihmiset saattavat sekoittaa julkisuuden ja menestymisen keskenään. Hän itse kokee, että on tehnyt elämässään muutakin kuin tunkenut kasvojaan lehtien sivuille tai televisioon.
– Ei se mua harmita eikä vituta, mutta mua käy sääliks ne ihmiset, jotka saa sen mitä ne tavoittelee ja sitten pian huomaavatkin, että se julkisuus ei ole sitä mitä he olettivat. Se ei välttämättä yhtäkkiä teekään sun elämästä niin helvetin hienoa, vaikka sun pärstä on lehdessä tai televisiossa, Jussi pyörittelee päätään ja sanoo, että jokainen voi kysyä sellaiselta ihmiseltä julkisuuden varjopuolia, jonka ura perustuu pelkästään keltaisessa lehdistössä nolosteluun.
– Mun elämä on niin saatanan omituista jo muutenkin. Esimerkiksi Bogotassa oltiin lentokentän lähtöselvitysjonossa, kun yks kundi alko ammuskelemaan siinä. Me dyykattiin kaikki maihin ja meidän yli juoksi poliisirynnäkkö kypärät päässä kilpineen. Sitten ne ampu sen miehen maahan kuoliaaksi. Siinä meni puoli minuuttia, kun ne kärräs ruumiin pois ja lentokenttähommia jatkettiin. Paikalliset sitten valittelivat, kun meininki oli vähän sellaista, Jussi kertoo viime Etelä-Amerikan kiertueen tunnelmia.
Kuuluisuudesta huolimatta roolimallina oleminen ei ole koskaan ollut se juttu, jonka voimalla Jussi tahtoisi ratsastaa. Hän kieltäytyy ottamasta vastuuta siitä, että joku toinen tekisi elämässään täsmälleen samalla tavalla kuin hän on tehnyt. Silti hänen ja The 69 Eyesin ihailijajoukko on suuri.
– Saan päivittäin esimerkiksi viestejä kuolemansairailta ihmisiltä, jotka tahtoisivat nähdä meidän keikan ennen elinajan päättymistä. Meidän jokaisella keikalla ympäri maailmaa on sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo hengityslaitteissa. Ja ne on tuotu sinne tuolissa ja tipoissa, ja niitten ainoa haave on nähdä meidän keikka, hän hiljenee studion tuolin selkämykseen nojaten.
– Ja tahdon kuitenkin edelleen korostaa, että me ollaan rokkibändi ja me ollaan musiikillista viihdettä, mutta kyllä mekin nyt jotain iloa ihmisten elämään ollaan tuotu. Se kai musiikin tarkoitus onkin – herättää tunteita.
Terhi Piiroinen
P.S. Seuraa Jussia Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa.
