Tamperelainen salaattibaari huokuu seesteistä tunnelmaa, kun astumme räppäri Uniikin kanssa sisään. Terveellisiä elämäntapoja kannattava mies nyökkäilee hyväksyvästi paikan valikoimalle ja kehuu haastattelupaikan valintaa.
Dan ”Uniikki” Tolppanen on suunnistamassa kuntosalille, ja salaatin sijasta maistelun kohteeksi valikoituu pirtelö.
– Tosi hyvää tämä Smurffiina, Uniikki ryystää pirtelöä ja naureskelee samalla sen nimelle.
Rähinän pojat tunnetaan siitä, että heille maistuvat luomu ja terveysruoat. Jos muusikon ura on joskus muinoin merkinnyt taitelijaelämäntyyliä, niin kirkassilmäiset ja itsestään huolta pitävät räppärit ovat malliesimerkki uudenlaisesta asennoitumisesta.
– Minä ja Elastinen ollaan varmaan just eniten kiinnostuttu asiasta, mutta kyllä muutkin ovat. Meidän toimistollamme ei useinkaan palavereissa ole mitään peruspullia ja valkoisia sämpylöitä, vaan yleensä laitetaan jotain vähän freshimpää. Ei ole karkkia tarjolla.
Miehellä on takanaan vauhdikas vuosi, joka on koostunut esimerkiksi Gumball 3000 -rallitapahtumasta, tasaisesta keikkailusta ja levynteosta. Uusin studioalbumi #kylänmies julkaistiin 29. marraskuuta, ja sen singlet Pätkätöis ja Naiseni Mun ovat jo herättäneet huomiota kuulijakunnassa. Kun Uniikilta kysyy, mikä on koskettanut häntä viimeksi eniten, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Sanoisin, että se oli Mitä Huomenna -avausraita uudelta levyltä. Me laitettiin Kapasiteettiyksikön ja Fintelligensin kanssa vuonna 2003 Rähinä Records pystyyn viralliseksi osakeyhtiöksi. Ensimmäinen levy, joka julkaistiin itsenäisesti oli Kapasiteettiyksilön Itsenäisyyspäivä. Siinä oli eka biisi Mitä tänään, jossa oli Asa fiittaamassa.
– Mitä huomenna on mun, Andun, Tasiksen ja Asan jatkobiisi, ja se kertoo tunnelmista kymmenen vuotta myöhemmin. Oli tosi siistiä saada mukaan ihmiset, joiden kanssa ei ole tehnyt pitkään aikaan musiikkia. Sen biisin kun kuulin ekaa kertaa valmiina, niin oli tosi liikuttavaa ja olin ihan että vau! Toi nostalgisia fiiliksiä pintaan. Se oli myös henkilökohtainen biisi.
”Mun nimi oli Kid Unique”
Uniikin sanoista kuultaa yhteishengen vaaliminen – ja toden totta, Rähinän tiimi on omalla esimerkillään luotsannut reilun pelin henkeä bisnesmaailmaan. On olemassa aina riskinsä, kun parhaat ystävät ovat myös työtovereita. Välejä ei kuitenkaan välttämättä hevillä katkaista, jos tutustuminen on tapahtunut jo hiekkalaatikolla.
– Juurikin Elastisen kanssa kaikki on lähtenyt käyntiin. Ollaan kuljettu samoja reittejä kaksivuotiaasta asti. Me oltiin toistemme ekat kaverit hiekkalaatikolta viereisistä rappukäytävistä. Muutenkin on aina ollut elämät liitoksissa. Tanssittiin breakdancea yhdessä ja musiikki tuli luontevasti mukaan.
– Muistan sellaisen jutun, kun oltiin joskus mummolassa lumilautailemassa. Elastinen riimitteli mulle suomeksi ja sanoi, että tämä on mageeta. Sieltä se on tullut. Kyllähän mä vieläkin tanssahtelen lavalla – harmi ettei breakdancelle enää ole samalla lailla aikaa kuin ennen. Ja Uniikki-nimi tulee siitä, kun piti olla b-boy -nimet, ja mun nimi oli Kid Unique samalla kun Elastinen oli Elastic. Räppäämään alettaessa vaan käännettiin noi nimet suomeksi ja iskettiin riimiä äidinkielellä.
Uniikki riimitteli ensimmäistä kertaa englanniksi 12 – 13-vuotiaana ja yritti silloin seurailla idoliensa Dr. Dren tai Snoop Doggin jalanjäljissä. Vaikka kokeneetkin suomiräppärit kuulevat aika ajoin ehdotuksia vaihtaa kieltä, viiden soololevyn jälkeen moiset ajatukset eivät ole miehen mielessä.
– Vaikka puhun mielestäni hyvää englantia, niin ei se ulosanti ole kuitenkaan yhtä monipuolinen. Ei pystyisi yhtä hyvään räppienglantiin kuin mitä ne jenkeissä tekee. Ja mä haluan olla kuitenkin ainakin omasta mielestäni paras siinä, mitä teen. Kyllä mä suomessa tulen pitäytymään – ikuisesti!
Kapasiteettiyksikön riveissä räpännyt Uniikki lähti soolouralle vuonna 2008, kun bändi laitettiin telakalle. Räppäri kuvaa yhtyeen musiikkia paikoitellen oudoksi – tulos siitä, kun kolme erilaista henkilöä laittoi sormensa samaan soppaan. Lopputulos jätti jälkensä suomalaiseen räppihistoriaan, ja paluukeikka viime vuonna Summer Up -festivaaleilla muistetaan edelleen.
”Sooloura on ollut tasaista nousua”
Vaikka Uniikki kertoo jännittäneensä aikoinaan soolouralle lähtöä, yleisö on kuitenkin löytänyt hänet itsenäisenä artistina. Tällä hetkellä fanitus on kiihkeää ja räppärin suurin ihailijaryhmä koostuu 15 – 20-vuotiaista neitokaisista. Fanilahjoista herttaisimmat pehmolelut päätyvät oman koiran leikkikavereiksi.
– Olen tosi onnellinen siitä, että sooloura on ollut koko ajan tasaista nousua. Ei ole tullut mitään isoja ylämäkiä, eikä notkahduksia. Ehkä Pätkätöis on tavoittanut nyt vieläkin laajemman yleisön kuin mikään mun aikaisempi biisi, hymyilee Uniikki.
– Alkuaikoina koin myös epäilyksiä. Mun yks tuttu esimerkiksi kertoi miettineensä riittääkö mulla rahkeet soolouraan, ja totesi, että olen ylittänyt kaikki odotukset. Se on hyvä kuulla. En mä sitä yhtään ihmettele, että mietityttää, kun sulla on ensin bändi, ja sitten lähdet yksin tekemään juttuja. On hyvä, että kaikki on kuitenkin natsannut. Kehityskaari on ollut nousujohteinen.
– Mä tietenkin itse uskoin itseeni ja omaan tekemiseen, mutta tuntui hyvältä huomata muidenkin tykkäävän. Mun karaktääri on varmaan sellainen, että aiheutan paljon fiiliksiä suuntaan jos toiseen. Silloin se yleensä toimiikin. Jos sä oot neutraali pannukakku, joka ei herätä mitään tuntemuksia, niin ehkä se ei silloin kiinnosta ketään.
”Ärrävika on helppo targetti”
Persoonallisuutta Uniikissa riittää monellakin tapaa. 162-senttinen räppäri erottuu piristävällä tavalla muista kollegoistaan, eikä ole pelännyt kääntää asiaa edukseen. Hän on kuin oivaltavia ja tuhmanhauskoja sanoituksia viljelevä suomiräpin Lil Wayne. Asennetta riittää, ja se näkyy uusimmassa Pätkätöis-biisissä, joka on koskettanut laajaa yleisöä. Tähden mukaan kaikki eivät kuitenkaan ihaile, vaan vihaajiakin on.
– Varmaan ärrävika on helppo targetti mitä vihata. Sit toinen on se, miksi tuon Pätkätöis-biisinkin tein. Olin pitkään miettinyt tuollaista Skee-Lo -henkistä tribuuttia. Tosi paljon tulee Facebookissa viestejä ja emaileja, joissa fanit kiittävät mua hyväksi esimerkiksi, kun olen saanut oman erilaisuuteni käännettyä edukseni. Pätkätöis on tsemppausbiisi kaikille niille ihmisille, joiden viesteihin en ehdi vastaamaan. Monet on sanoneet kavereita myöten, että se on eniten mun näköinen biisi ja video.
Entäs sitten se pikkutuhmuus? Esimerkiksi edellisellä Kiitorata-albumilla Sytyn suhun -kappaleessa riimitellään piparipurkkiin hamuilevista käsistä. Mistä tuollaiset lyriikat oikein tulevat räppärin mieleen?
– En mä tiedä – tulevat vaan. Varmaan kuuntelen niin paljon sellaista musiikkia tuolta Amerikan maalta. Onhan tytöt ja seksuaalisuus sellaista, että niistä on puhuttu biiseissä kautta aikain. Enhän mäkään mun mielestä ikinä silleen karusti puhu, esimerkiksi Sytyn suhun on arvostusbiisi. En halua tehdä mitään sellaisia kappaleita, joissa lyriikat on semmoisia et ”Nyt nussitaan”.
– Joku Petri Nygård varmaan voisi tehdä sen. Se kuulostaa kyllä heti potentiaaliselta kovalta hitiltä suomalaisten keskuudessa, mutta mun mielestä on hauskempi sanoa asioita vähän haastavammin. Tykkään itse biiseistä, joissa on oivalluksia. Haluaisin mahduttaa sellaisia juttuja omiin lyriikoihin enemmänkin. Kaikki ei välttämättä aukea kerta kuulemalta, ja silloin biisit haluaa kuulla uudestaan.
”Tykkään tehdä paljon safkaa”
Seurustelusuhteessa elävä Uniikki on yksityiselämässä henkilö, joka osaa jakaa aikansa tärkeinä pitämiensä asioiden välille. Suhteen ja uran tasapainottelussa hän ei näe ristiriitaa. Tähti tunnustaa, ettei mielellään lähde riitelemään toisen ihmisen kanssa, ja suuttuessaan mieluummin mököttää kuin paiskoo kattiloita. Kysyimme räppäriltä parhaan tavan hemmotella naistaan.
– Vaikka semmonen perusjuttu, että siivoaa koko himan ja tekee jonkun kolmen ruokalajin illallisen. Tykkään tehdä paljon safkaa, niin ehkä se on sellainen juttu, millä pystyy vähän viettelemään.
Vanhan sanonnan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Näemmä pätee myös kauniimpaan sukupuoleen.
– No jos vaikka ajattelee tarkemmin, niin kaikki tunnetuimmat kokit on myös miehiä. Mun mielestä teen tosi hyvää thaisafkaa. Olen siellä Aasiassa pyörinyt aika paljon ja löytänyt sieltä maut, joita koitan jäljitellä täällä koto-Suomessa. Pystyn tekemään mitä vaan.
Makaroonilaatikkoakin?
– Se on melkein liian helppoa!
Asennetta Uniikilta ei puutu, oli puhe sitten kokkailusta, musiikinteosta tai yrittäjyydestä. Vuonna 2003 perustettu Rähinä Records on suurelta osin vastuussa kaupallisen räpin läpimurrosta – se kaveriporukka. Räppärin mielestä Suomessa ihmiset voisivat tavoitella unelmiaan enemmänkin.
– Varmaan meidän vahvuus on se, että se ei ollut mikään firma vaan ystäväjengi. Se kokoontui siellä Fintelligensin ekalla kellaristudiolla. Monet oli ystäviä entuudestaan ja sitten tutustuttiin vielä kaikki keskenään. Ollaan demokraattinen firma. Kaikki päätökset tehdään yhdessä.
– Me puhutaan suoraan asioista, eikä niitä saa ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku ei ole hoitanut asioita kunnolla tai on vaikka levy jäljessä aikataulusta, niin asia otetaan käsittelyyn. Ihmiset ymmärtävät kumminkin, että se on duunia. Monesti on kuullut, että kun ystävät tekee duunia keskenään niin bisnes menee ystävyyssuhteiden edelle. Meillä se on toiminut toisinpäin, voimavarana. Great minds think a like.
– Se on tarttunut muihinkin, kun jengi on nähnyt, ettemme ole mikään keinotekoinen porukka, vaan tullaan aidoista lähtökohdista. Meidän fanit on sen vuoksi todella sitoutuneita. Jos sä meet Rähinään, niin et sä ajattele sitä samalla tavalla levy-yhtiönä kuin Universalia tai Warneria. It’s a movement! Jengi haluaa olla siinä mukana.
– Ihmisillä näkyy paljon Rähinä-tatskoja, joilla ne osoittaa sen, että se on Rähinä 4-life. Monet fanit on kasvaneet ekoista levyistä asti 12 vuotta meidän messissä. Ja kun räppi on nyt sellaisessa suosiossa, niin koko ajan tulee uusia faneja.
”Niin populaarimusiikkia kuin olla ja voi”
Suomiräpin hype on tosiaan tällä hetkellä kova. Hyvä esimerkki on kaksi stadionkeikkaa juuri myynyt Cheek. Musiikkiala on muutenkin muutoksessa – artistien perustamia levy-yhtiöitä pulpahtelee esiin kuin sieniä sateella. Jare Tiihosen luotsaama Liiga Music -levy-yhtiö toimii Rähinä Recordsin ohella tiennäyttäjänä kaikkien genrejen artisteille.
– Joo kyllä se näin on, vaikka Liiga pyöriikin enemmän yhden artistin ympärillä. Jare on tehnyt koko suomalaiselle musiikille ja hiphopille palveluksen. Iso hatunnosto. Kukaan muu artisti Suomessa ei pystyisi tekemään vastaavaa temppua. Kukaan ei ole niin suosittu. Kukaan toinen ei myisi tällä hetkellä stadionia täyteen. Kuka sun mielestä myisi?
On se kyllä totta, että ihan vastaavia ei ehkä löydy.
– Mä luulen, että mä olen oikeassa. Hiphop on tällä hetkellä suosituin musiikkigenre Suomessa.
Mitä Uniikki vastaa väittämään, jonka mukaan hiphop on oikeastaan tämän hetken poppia?
– Se on ihan totta. Jos se on suosituinta musiikkia, niin se on niin populaarimusiikkia kuin olla ja voi. Miettii, että Jenkeissä se on ihan sama juttu. Kerrankin me ollaan niiden kanssa samanaikaisesti jossain ilmiössä. Myydyimmät levyt on jotain Drakea ja Eminemiä, ja Lady Gagalla ja Britneyllä on fiittaamassa räppäreitä. Siellä se on myös isointa.
– Luin juuri eilen Finnairin asiakaslehdestä Alexander Stubbin kirjoituksen, ja siellä oli hieno teksti suomalaisesta hiphopista. Se toi esille sen, että jätkät eivät ole mistään ghetoista, vaan niillä on erilainen lähestyminen asioihin. Ja ne eivät pelkää sanoa ääneen, mitä ajattelevat. They’re changing the mindset of whole population, Uniikki lataa Staran haastattelun päätteeksi.
Sitä ei käy kiistäminen – positiivisuus tarttuu.
Anna Poikkimäki
