Ihmisillä on nykyään monia vaihtoehtoja sille, kuinka viettää vapaa-aikaansa ja kenen kanssa. Vaihtelevien tapahtumien tiimellyksessä voi olla haastavaa pysyä aina itsevarmana ja onnellisena. Joskus itse-epäilykset voivat vallata mielen, jolloin on aika jälleen palata omaan sisäiseen keskukseen.
Tasapainon säilyttäminen on ihmiselle helpointa, kun hän todella pitää itsestään. Tämä taas ei ole mikään itsestäänselvyys – monien valintojen motiivina kun ei välttämättä olekaan oma hyvinvointi, vaan esimerkiksi toisten odotusten täyttäminen. Tuolloin olisi tärkeämpää keskittää huomio omiin tarpeisiin ja kohdella itseään kuin parasta ystäväänsä.
On tärkeää tukea ja rohkaista itseään vaikeina hetkinä – se muuntaa sisäistä dialogia positiivisempaan suuntaan. Ihmismielessä on yllättävän paljon voimavaroja toteuttaa ajatusten ja tunteiden alkemiaa. Keveät ja myönteiset ajatukset muokkaavat lopulta myös tunteita rakastavampaan suuntaan. Pelkästään hymyileminen – oli se aitoa tai ei – nostattaa jo hyvän olon tunteita.
Monesti onnelliset ihmiset osaavat viihdyttää itseään ja he viihtyvät seuran lisäksi omissa oloissaan. Jos kaveri peruu joskus leffaillan, luota itseesi, että keksit kyllä kiinnostaa tekemistä. On helppoa olla aktiivinen ja suunnitella itseään inspiroivaa tekemistä – se vaatii hieman leikkimielisyyttä ja luovuutta. Uusien puolien löytäminen kasvattaa myös itseluottamusta, kun sormi ei jää suuhun yllättävissä tilanteissa.
Miljoonien vaihtoehtojen maailmassa on hyvä osata tunnistaa se, mikä toimii itselle ja mikä ei. Vaikka joku toinen irtisanoutuisi hyvin palkatusta työstään, alkaisi matkustaa ympäri maailmaa ja kutsuisi elämäntyyliään downshiftaamiseksi, se ei välttämättä sovi sinulle. Omasta itsestä pitämiseen kuuluu erottelukyvyn kehittäminen. Jokaikiseen villitykseen ei ole pakko lähteä mukaan, joskus on itselle hyväksi myös sanoa ei.
Mikäli ihmisen on vaikea pitää itsestään, tuntemuksiin saattaa liittyä käsittelemättömiä tunteita esimerkiksi omia perheenjäseniä kohtaan, Elite Daily kertoo. Anteeksiannon opettelu voi tässä tilanteessa tuoda helpostusta paitsi ihmissuhteisiin, myös suhteessa omaan peilikuvaan. Usein haavojen parantuminen tuo uusia oivalluksia, jotka muuttavat samalla minäkuvaa peruuttamattomasti positiivisempaan suuntaan.
Kuka tahansa voi olla kiitollinen perheestään, koska läheisimmät ihmiset tarjoavat elämän tärkeimmät oppiläksyt. Ne täytyy vain oivaltaa ja uskaltaa katsoa tarpeeksi objektiivisesti vanhoja, tulehtuneita tilanteita. Monet muistot ovat pölyttyneillä mielikuvilla värittyneitä – vaikka tunne on totta, tilanne voi olla väärinymmärretty. Keskustelun kautta saattaa ymmärtää menneisyyttä uudella tavalla, jolloin itseä ja toisia on vaikeampi tuomita.
