Ikimuistoisiin menestystarinoihin kuuluvat yleensä köyhät lähtökohdat ja lopulta työn kautta menestyminen ja maallisen omaisuuden kerryttäminen. Moni elämässään pitkälle päässyt on pohtinut, että mikäli he olisivat syntyneet niin sanotusti kultalusikka suussa, ei heidän tiensä olisi ollut yhtä antoisa myöhemmällä iällä.
Pienillä rahoilla toimeentuleminen antaa vahvaa kykyä tunnistaa elämän realiteetit ja se, mikä tässä maailmassa on aidosti tarpeellista. Persaukisena eläminen opettaa nöyryyttä ja kasvattaa persoonallisuutta. On eri asia nähdä vaivaa saamiensa asioiden eteen, ja vähätuloisena saavutukset tuntuvat myös suuremmilta. Köyhyys opettaa selviytymään ja panee elämän asiat tärkeysjärjestykseen.
Silloin, kun ihminen joutuu riipimään kasaan jokaisen pennosensa päivän ruokaa varten, oppii hän myös kieltäytymään turhista tarjouksista. Häntä ei kiinnosta ravintolaillalliset tai Aasian matkat. Hän menee mielummin piknikille ja metsäretkelle. Kun rahaa on vähän, oppii elämästä arvoja ja asioita, joita ei rahalla voi ostaa. Tähän kuuluvat yhteisöllisyys, välittäminen ja rakkaus.
Myös kekseliäisyys lisääntyy. Vähävaraiset oppivat etsimään ilmaisia tapahtumia ja aktiviteetteja – puhumattakaan ruokajonoista ja vaihtokaupoista. Luovuus kasvaa itse tekemällä ja oppimalla. Kaiken lisäksi pienillä rahoilla toimeentulevat ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että heille ei tule oikein mikään asia yllätyksenä. He tietävät, että jossain vaiheessa se aurinko paistaa myös sinne risukasaankin. Köyhänä osaa nauttia niistä pienistä asioista, jotka rikkaalle tuntuvat itsestäänselviltä.
