Rudi Rok on ollut aina avoinna musiikille ja erilaisille äänimaailmoille. Hän lauloi nuorempana Cantores Minores -kuorossa ja kävi Espoon musiikkiopistossa soittimia läpi trumpetista klassiseen kitaraan. Mikään niistä ei kuitenkaan kolahtanut. Se voi johtua siitä, että miehellä on käytössään instrumentti, joka peittoaa kaikki edellä mainitut.
Hän osaa tehdä ääniä – ehkäpä paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Äänistä puhuttaessa tarkoitamme niitä erilaisia autenttisen kuuloisia imitaatioita koiran haukunnasta leijonan karjaisuihin ja junan pilliin. Rudi on helppo rinnastaa idolinsa Michael Winslow’n hulvattomiin äänisketseihin, jotka moni muistaa Poliisiopisto-elokuvista.
Rok on ei kuitenkaan ole mikään tuhansien äänien miehen jatke, vaan suomalaisella sitkeydellä ja monipuolisella lahjakkuudella varustettu esiintyjä, joka on käynyt pitkän tien päästäkseen siihen, missä nyt on. Hänen huhtikuussa julkaistu 30 eläinääntä esittävä videonsa on kerännyt YouTube-palvelussa jo miljoonia katsojia. Helsinkiläistä herraa voi hyvällä omallatunnolla kutsua YouTube-ilmiöksi.
Otimme Rudi Rokin haastatteluun ja selvitimme äänimiehen tarinan. Mikäli sen voisi kiteyttää yhteen lauseeseen, ydinviesti olisi ”Älä koskaan anna periksi!”. Kaikki miehen ihailijat eivät välttämättä kuitenkaan tiedä, että ennen mittavaa äänikavalkadia koomikon juttu oli break dance, eli bboying.
– Siinä oli kaikki mahdollinen. Musiikki, adrenaliini, opit mahdottomalta tuntuvia asioita. Monet tietävät, että se on mulle suurin kannustin, kun joku asia vaikuttaa mahdottomalta. Rakastuin lajiin täysillä, ja pärjäsinkin siinä, kertoi Rudi Rok Staralle.
Hiphop-skene on ollut aina Rokille sydäntä lähellä ensimmäisestä kuullusta rap-kappaleesta lähtien, joka muuten oli Sugarhill Gangin Rapper’s Delight. Neljännellä luokalla ensikosketuksen alakulttuuriin saanut nuorukainen piirteli vapaa-ajallaan graffiteja ja luukutti musiikkia, kunnes siirtyi 15-vuotiaana break dancen pariin.
– Muutin silloin Helsinkiin mummin luokse asumaan, koska siellä oli kisahalli lähellä ja pääsin treenaamaan tanssia. Teemu Silvan otti mut oppipojakseen ja alkoi valmentamaan mua yksityisesti. Olin lähtenyt tanssimaan oppiakseni hienoja juttuja, mutta mulle selvisi nopeasti, että siinä on niin paljon enemmänkin. Ei pelkästään mitä sä teet, vaan miten teet…
– Bruce Leen sanoja lainatakseni ”Sä et voi olla jotain, jos et tiedä, mitä olet.” Kaikki lähtee aina juurista. Opiskelin hiphoppia, ja siitä tuli täysin mun elämä. Menestyin ihan hyvin. Opetin Helsingin Tanssiopistolla ja muutamissa muissakin paikoissa. Pääsin keikkailemaan ja kilpailuihin, joista muutamat voitinkin. Vuonna 2005 minut ja kolme ystävääni kutsuttiin New Yorkiin esiintymään, muisteli 28-vuotias Rudi.
– Se oli ensimmäinen kertani Amerikassa, ja käsittääkseni ensimmäinen kerta, kun suomalainen breikkari kutsuttiin New Yorkiin, hip hopin mekkaan esiintymään. Tällä hetkellä Suomen breikki on niin kovalla tasolla, että jos täällä järjestetään kisat, niin niihin on karsinnat ulkomailla. Silloin tilanne oli eri. Oli hurjaa tavata monia hip hopin ja break dancen pioneereja.
Äänitaiteilija muistelee, miten hän sai King Uprock/Dynasty Rockersilta luvan käyttää miehen nuoruuden b-boy-nimeä. Rokin jalkatyö oli niin erinomaista, että hänestä tuli mr. footwork. Vielä samana vuonna kehityskaari pysähtyi kuitenkin teräksiseen seinään. Sinä syksynä Rudilta lähti jalat alta ensimmäistä kertaa elämässään, mikä muutti kaiken.
– Treenattiin Rhythm Souldiers -ryhmän kaverini Saki-1:n kanssa takaperin puolivolttia. Olin saanut liikkeen siihen kuntoon, että se pysyi paikallaan. Yhtäkkiä jalat lähtikin alta ja iski tajuton kipu. Tajusin, ettei kaikki ole hyvin. Siitä tuli lääkärireissu ja selvisi, että minulla oli kaksi välilevyn pullistumaa, -kulumaa ja -rappeumaa, Rok kertasi.
– Välilevyn pullistumat olivat täyttäneet yli puolet selkäytimestä, eikä niitä voitu enää leikata. Alkoi vuosien kuntoutus ja taistelu. Magneettikuvien mukaan mun olisi kuulunut olla pyörätuolissa. Tanssiura loppui kuin seinään!
– Olen aina sanonut, että mulla on kovat kantapäät, koska opin monet asiat kantapään kautta. Kun iso unelmani repäistiin pois, halusin tehdä jotain muuta haastavaa. Aloin opettelemaan kuntoutuksen aikana taikatemppuja ja ääniä. Katsoin YouTubesta videopätkiä ja tutkin, miten muut sen tekevät. Sitten päristelin menemään…
”Sain aplodeja huonolle beatboxaukselleni”
Rudi piti äänten tuottamista aivan mahdottomana juttuna. Hänellä oli break dancen kautta treenirutiini hallussa, minkä vuoksi uuden asian opettelu ei tuntunut muuta kuin innostavalta haasteelta. Mies jaksoi harjoitella joka päivä kotonaan. Äänijänteiden ahkeran treenaamisen kautta beatboxaaminen alkoi lopulta luistaa.
– Siinä tulee niitä hetkiä, kun kaikki tuntuu mahdottomalta. Kun siinä kohtaa jaksaa jankata, niin pääsee lopulta eteenpäin. On niin iso palkinto oppia jotain, että lähdet tavoittelemaan seuraavaakin haastetta. Jossain vaiheessa herättelin tanssikontakteja, ja menin vetämään pieniä keikkoja. Varhaisimmat olivat pariminuuttisia beatboxauksia.
– Osasin yhden rytmin, ja nykyään sekään ei olisi mistään kotoisin. Sillä mentiin vuonna 2006. Tajusin, että tarvitsen lisää materiaalia. Päätin kertoa juttuja siihen ympärille, hain sympatiapisteitä kertomalla mun traagisen tarinan humoristiseen sävyyn. Sain aplodeja huonolle beatboxaukselleni, nauroi koomikko.
– Liike, elekieli ja eläytyminen on ollut mulle aina tärkein asia. Se oli tanssissakin juttu, josta sain kiksit. Lisäsin niitä mun show’hun ja loin niiden kautta sketsejä, kuten vaikka komiikkaa kärpäsen jahtaamisesta. Pelkkien rumpuäänten tekeminen ei koskaan ollut mun tavoite, vaan halusin siihen mukaan kaikenlaista muutakin.
Rudi Rok oli alussa mukana Beat Warriors -ryhmässä, jossa hän tapasi lahjakkaan beatboxaajan, Iskulaatikon. Parivaljakko esiintyi yhdessä ja voitti kilpailuja. Vuonna 2009 Rokilta tiedusteltiin halukkuutta esiintyä Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa. Hänelle tehtiin oma konsertto. Teos päätyi myös esitettäväksi eri kokoonpanolla New Yorkiin, jossa siitä tuli huippumenestys.
New York Timesissä ylistetyn konserton partituurin ensimmäisellä sivulla lukee ”Dedicated to RudiRok”. Hän voitti lisää kilpailuja, muun muassa City-lehden kaupungin parhaan beatboxaajan tittelin, ja vuonna 2011 aukesivat ovet Sami Hedbergin Kokovartalomies 2 -kiertueen lämppäriksi. Rudi keräsi kokemusta näyttelemisestä Linnateatterin Kalsarimiehissä ja PikkuDUUDSONEISSA.
ccccc
Äänimiehen uniikki show kattaa nykyään stand up -komiikkaa, vatsastapuhumista ja beatboxausta. Hän ei tiedä vastaavanlaista olevan kuin Michael Winslow’lla – ja Poliisiopisto-tähdenkin esitys on erilainen. 10.000 ääntä osaava amerikkalaiskoomikko kuitenkin kuuluu hänen esikuviensa top kolmoseen, kuten myös beatboxaajat Rahzel ja Dharni.
– Ennen kuin menin viimeksi Losiin, menin Puolaan Dharnin luokse ja treenailtiin yhdessä. Hän on singaporelainen beatboxauskisojen mestari, opettanut mulle muun muassa trumpetin.
Pyysimme Rudia kertomaan oudoimman äänensä. Miehen suusta kuului syvältä kumpuava vihellys. Tämäkö se nyt on?
– Se on tajuttoman luja ääni. Sain sen vahingossa pari vuotta sitten, kun olin Dharnia moikkaamassa Puolassa. Sen jälkeen treenasin puolitoista vuotta, että sain siitä sellaisen äänen, jota pystyi tekemään koska vaan. Nyt pystyn tekemään niitä varmaan joku kahdeksan putkeen. Nämä on näitä mun mittareita! Rokin suusta kuului naurua.
– Tuosta pystyy tekemään junan pysähdyksen äänen. Sillä voi tehdä kadulla myös jäyniä. Se voi olla pilli tai mikä tahansa. Eikä kukaan oleta sitä, että se olen minä. Koira on myös mun lemppariääni, ja käytän sitä arkipäivässä omaksi ilokseni. Se on sellainen jäynä. Voin tehdä sen missä tahansa, eikä muut tajua mistä on kyse.
– Rähisen vähän ja annan ihmisten olla hämillään tilanteesta. Ihmettelen itsekin vähän mukana. Nyt tämä hupi varmaan loppuu, kun joku tunnistaa mut. Kerran menin hyvän ystävän luokse, ja sen tyttöystävä tuli sinne. Räksytin, kun hän avasi oven. Lopulta hän tajusi, että kyseessä oli mun suusta tuleva ääni. Hän oli todella hämillään tempusta.
– Olen tehnyt tätä usein myös kadulla, varsinkin jos on lapsia. Kun kävelen tyhjällä kadulla ja edessä menee joku lapsiperhe, teen pari kolme haukahdusta ja kaikki kääntyvät ympäri. Aina kun he jatkavat matkaa, räksytys jatkuu. On hauskaa katsella itsekin oman selän taakse ja ihmetellä. Ei kukaan mieti, että toi kaljupäinen kundi tuossa selän takana tekee nuo pikku terrierin räksytysäänet…
”Ajoin itseni burn outiin”
Entäs äänimiehen arjen haasteet – onko päiviä, jolloin erilaiset karjahdukset, vihellykset ja pörinät tuottavat enemmän työtä?
– Äänihän tässä väsyy pakostikin. Olen miettinyt paljon erilaisia tekniikoita, joilla sen pystyisi välttämään. Jos miettii vaikka eläinääniä, niin en pystyisi minuuttiin puskemaan niitä kaikkia noin puhtaasti kuin siinä videolla. Osa voisi lähteä samantien, osa vaatii äänenavauksen, kertoi mies ja naurahti, kun seuraavaksi puhuttiin flunssasta.
– Kun on tukossa, niin se on vaikeampaa. Sanotaan, että pystyn silloinkin tekemään keikan, mutta vokaaliääniä pitää silloin ottaa pois. Teen paljon ääniä huulilla ja kielellä. Juna ei vaadi yhtään kurkkuääntä, siinä ääni muodostuu kielen, ilman ja huulien yhteistyöstä. Olen tehnyt keikkoja myös tosi kipeänä, koska en mielelläni jätä niitä väliin. Olen ollut lavalla 39,5 asteen kuumeessakin.
– Tein viime syksynä liikaa hommia, ja ajoin itseni burn outiin marraskuussa. Aloin keikkaillessa pitämään tätä työnä ja se alkoi kuluttamaan henkisesti. Michael Winslow’n tapaaminen laukaisi tilanteen. Pääsin kahdeksan vuoden harjoittelun jälkeen tekemään lämmittelykeikan omalle esikuvalleni, kun hän tuli Suomeen. Heräsin tiedostamaan, että tätä juuri haluan tehdä. Olen luvannut itselleni, etten näe enää tekemääni hommaa työnä, vaan tää on mun elämä.
Huumorimiehen hengästyttävän vauhdikas elämäntarina on omiaan herättämään inspiraatiota kuulijassa. Rudille on ehtinyt tapahtua paljon. Hän on perustanut pari vuotta sitten RokShopin, jossa myy suunnittelemiaan vaatteita. Rok on perustanut myös oman Kingdom Helsinki -ohjelmatoimiston, joka nimensä mukaisesti kerää suomalaiset oman alansa kuninkaat ja kuningattaret saman katon alle.
Miehen elämässä kohtalo on sopivin väliajoin puuttunut peliin ja muuttanut elämän suuntaa. Viimeksi tämä tapahtui huhtikuussa, kun hän julkaisi onnistuneen YouTube-videon verkossa. Stara tarttui juttuun heti julkaisun jälkeen, ja onnekkaan sattuman kautta kyseinen eläinvideo päätyi internetin viraalivideoiden joukkoon.
30 eläintääntä sisältävä video on kerännyt katsojia kotimaisilla ja ulkomaisilla viihdesivustoilla, ja se esitettiin äskettäin myös amerikkalaisen ABC-kanavan Good Morning America -ohjelmassa. Yhteydenottoja ja haastattelupyyntöjä on tulvinut ympäri maailmaa. Koomikko neuvottelee parhaillaan eräästä asiasta, josta voi tulla hänen mukaansa vielä jymyjuttu. Kiinnostusta rapakon taakse on, siitä ei pääse mihinkään.
– Sytyin aiemmin breikin kautta New Yorkista ja siitä skenestä. Nyt olen kääntänyt inspiraation hakemisen suoraan Losiin ja katsellut, mitä siellä tehdään. Olen tehnyt paljon matkoja Los Angelesiin – se on maailman entertainment capital. Jokainen hetki siellä inspiroi. Siellä saa hyviä vaikutteita ja itsevarmuutta, sillä palaute on todella suoraa ja jos olet hyvä, porukka kannustaa.
– Kun olin viimeksi viisi viikkoa Losissa, otin sieltä kaksi kiveä. Niissä luki Dream ja Celebrate. Mulle on ollut aina todella tärkeää voida unelmoida. Saan unelmista voimaa, luen mielelläni myös muiden tarinoita aiheesta – motivaatiojuttuja. Olen aina unohtanut antaa itselleni krediittiä saavutuksistani. Juhlia niitä voitettuja vastoinkäymisiä, pieniä ja suuria asioita.
– En tarkoita juhlimisella sitä, että lähtisi bilettämään, vaan ihan että pysähtyy hetkeksi ymmärtämään, kuinka hienoa kaikki on. Myös kiitosta on ollut aiemmin vaikeaa ottaa vastaan. Tällä hetkellä tuntuu mahtavalta, että on voinut tuottaa niin monelle ihmiselle hyvää fiilistä. Viestien lukemisesta ja kannustuksesta voi nauttia, kertoi Rudi Rok Staralle haastattelun päätteeksi.
Anna Poikkimäki
