Suomessa on käyty julkista keskustelua yksityisestä pysäköinninvalvonnasta vuosikausia, mutta vieläkään palvelua tarjoaville yrityksille ei ole saatu omia säädöksiä. Siksi tilanne Suomessa on edelleen kuin Villissä lännessä, kun parkkiyhtiöt uhkailevat sakotettavia jopa valheellisesti.
Lukemattomat suomalaiset saavat päivittäin yksityisten parkkiyritysten jakamia maksuja, joihin ei todellisuudessa olisi ollut perustetta. Reklamaatioon vastataan usein kieltävästi tutkimatta asiaa lainkaan, ja asiakasta uhkaillaan maksamaan viittaamalla jopa olemattomiin lainkohtiin ja asiaan liittymättömiin oikeustapauksiin. Todellisuudessa auton haltijan ei tarvitse maksaa yksityisoikeudellista valvontamaksua, ellei parkkiyhtiö kykene osoittamaan esimerkiksi valokuvalla, että juuri auton haltija on auton kielletyllä tavalla pysäköinyt.
Asia on jälleen tällä viikolla noussut esiin, kun mentalisti Pete Poskiparta sai perusteettoman yksityisoikeudellisen valvontamaksun ja kieltäytyi maksamasta sitä. Maksusta tehty reklamaatio hylättiin ja parkkiyhtiö uhkaili valheellisilla viittauksilla lakiin, kun se yritti saada mentalistia maksamaan. Poskiparralla oli kuitenkin apunaan lakimies.
– KKO:n päätöksen mukaan valvontaa tekevän yhtiön ON OSOITETTAVA sopimuksen syntyminen sopimuskumppanilleen. Auto ei siis tee mitään sopimuksia vaan sen kuljettaja. Pysäköijä siis rikkoo sopimusta, mutta sopimuksen rikkomukseen vetoavalla parkkifirmalla on näyttövelvollisuus. Auton haltija / omistaja ei ole velvollinen maksamaan mitään eikä selvittämään millään tavalla kuka auton parkkeerasi, Pete Poskiparta kirjoittaa Blogbook-blogissaan.
– Ainoa tapa saada tämä kansankusetus loppumaan on lopettaa näiden perusteettomien pysäköintivirhemaksujen maksaminen. Helpointa on vain vastata yhdellä lauseella, että ”en ajanut autoa kyseisenä aikana” ja pyytää yksinkertaisesti heiltä todisteet, että sinä olet parkkeerannut auton.
– Toistan, että sopimus ei siis synny maksua vaativan yhtiön ja auton välille vaan sopimusrikkomukseen vetoavan yhtiön ja auton parkkeeranneen henkilön välille. Jos heillä ei ole todisteita, että sinä olit tuolloin ratissa niin voit pyyhkiä maksukehoituksella perseesi. Tämä koskee tietenkin vain yksityisiä pysäköintivalvontaa hoitavia yrityksiä, ei kaupunkien ja kuntien pysäköinninvalvojia, joiden toimintaa säädellään laissa.
Lue Poskiparran koko kirjoitus tästä.
Stara kirjoitti yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kaksi vuotta sitten, kun perustuslakivaliokunta teki lakiluonnoksen, jonka mukaan sakottaminen on julkisen vallan käyttämistä. Se taas ei ole mahdollista yksityiselle yritykselle. Kataisen hallitus ei kuitenkaan saanut lakia aikaiseksi, joten tilanne on edelleen ainakin kuluttajan kannalta sekavassa tilassa.
Korkein oikeus katsoi taannoin sopimusoikeutta koskeneessa ennakkopäätöksessä yksityisen sakottamisen lailliseksi, mutta ainoastaan silloin, kun maksussa on kyse tiedossa olevien osapuolten välisestä sopimuksesta ja tuon sopimuksen rikkomisesta. KKO:n tuomio koskee kuitenkin vain tapauksia, joissa kuljettaja myöntää pysäköineensä auton, eli kun sopimus on syntynyt osapuolten välille.
Yksityiset parkkiyhtiöt viittaavat usein tähän korkeimman oikeuden tuomioon vilpillisesti jättäessään tietoisesti kertomatta, että kyseistä tuomiota ei voida soveltaa lainkaan tapauksiin, joissa auton haltija kiistää pysäköineensä auton itse.
Kuluttajariitalautakunta vahvisti taannoin, että sopimusta ei voi syntyä, ellei sakottaja voi todistaa kuka auton on ajanut kielletylle paikalle. Toisin sanoen sopimuksen osapuolet eivät ole tiedossa. Yksityiset sakkomaksut on siis voinut jättää laillisesti maksamatta, ellei sakottaja ole voinut osoittaa kuka auton on paikalle ajanut. Näyttötaakka on aina sakottajalla.
