Tamperelaisen kahvilan täyttää innostunut puheensorina. Kupposten ääressä on Satin Circus, Suomen poptaivaan kuumin bänditulokas. Poikien jutustelua seuraava voi todeta, että paikalla on muutakin kuin yksittäisen yhtyeen jäsenistö – nimittäin hyvien ystävien kerho.
Vuonna 2010 perustettu kokoonpano on julkaissut jo kolme menestynyttä singleä, Emma, If You Love Me ja Expectations. Nuorukaisten pirteitä popkappaleita on kuultu radiokanavilla ja keikoilla ulkomaita myöten. 14. helmikuuta julkaistiin yhtyeen debyyttialbumi Expectations, jonka kappaleet pojat ovat itse tehneet.
Tarttuvan musiikin lisäksi teinityttöjen ihastusten persoonallisuudet ovat tulleet tutuksi Staran videoblogin kautta. Haastattelussa laulaja-kitaristi Kristian ”Krippe” Westerling, kosketinsoittaja-saksofonisti Axel Kalland, rumpali Olli Halonen ja basisti Paul Uotila valottivat tarinaansa yksityiskohtaisemmin.
– On hyvä perusta bändille, että kaverit perustavat yhtyeen. Yleensä sellaiset bändit, jotka on kestäneet vuosikymmeniä, jakavat yhden yhteisen tekijän. Tyypit ovat myös hyviä frendejä ja jaksavat toistensa kanssa, kiharapäinen Paul kertoi.
Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevalla treenikämpällään säännöllisesti kokoontuva ryhmä työsti tulevaa levyään Peter Månssonin ja Patric Sarinin kanssa. Miehet ovat työskennelleet huippuartistien, kuten The Soundsin, Darinin ja Anna Abreun kanssa. Monia faneja voi kuitenkin kiinnostaa bändin alkutaipale. Kuinka pojat alunperin tutustuivat toisiinsa?
– Vähän eri piireistä kaikki. Mä luulen, että eka tapaaminen tässä porukassa oli, kun me ollaan Kripen kanssa tavattu vuonna 2007. Me oltiin samassa musiikkiteorian ryhmässä. Näin myös niihin aikoihin hänet jollain keikalla. Se meni polvilleen soittamaan kitarasoolon, kun kaikki muut seisoivat paikoillaan. Ajattelin, että siinä on asennetta, kertoi hymyilevä Axel.
– Sitten noin kolme vuotta myöhemmin, eli vuonna 2010, meillä oli Ollin kanssa jazz-bändi. Istuttiin yhden keikan jälkeen iltaa Helsingissä Cafe Mascotissa ja mietittiin, että pitäisi perustaa oma bändi.
– Mä olin itse asiassa katsomassa sitä keikkaa, kommentoi Krippe väliin.
– Niin, Krippe oli siellä yleisössä. Oltiin tehty himassa poppibiisejä, ja ei oltu päästy vielä soittamaan niitä. Satuin olemaan samassa musikaalissa silloin Kripen ja Paulin kanssa, ja pyydettiin jälkimmäistä mukaan. Ollaan taidettu myös jammailla joissain bileissä yhdessä jatsia joskus vuotta aiemmin, muistelee Axel.
”Paradise Oskar oli vähän aikaa meidän bändissä”
Nuorukaiset toteavat yhteen ääneen sen, minkä heidän kertomuksestaan voi jo päätellä – Helsingin muusikkopiirit ovat kohtuullisen pienet, joten siellä on helppo tutustua ihmisiin. Komistuksilla on takanaan erilaisia ja bändikokeiluja ja kymmenen vuoden kokemus musiikista. Ikää miehillä ei tosin ole kuin hieman yli parinkympin.
– Paljon ollaan ehditty. Se vaikuttaa paljon, että aloittaa aikaisin. Olen soittanut saksofonia 11-vuotiaasta asti. Kaikki aloittavat jollain soittimella, niin kuin esimerkiksi Krippe aloitti viululla nelivuotiaana, Axel kertoi.
Bändin solisti Krippe lisää, että laulun hän aloitti kohtuullisen nuorena.
– Kannattaa alkaa soittamaan soittimia, vaikka se ei aluksi tuntuisi järkevältä. En mäkään aluksi tykännyt ekoista pianotunneista. Kyllä se silti kannatti ihan hemmetisti, nauroi Paul, joka näppäilee Satin Circuksessa bassoa.
Kaikki eivät välttämättä tiedä, että yhtyeeseen kuului vähän aikaa myös Euroviisuista tuttu Paradise Oskar, eli Axel Ehnström. Euroviisut veivät kuitenkin nuorukaisen mennessään, minkä ansiosta bändin lopullinen roolijako vahvistui ja Krippe astui mikrofonin eteen laulajana.
– Paradise Oskar oli vähän aikaa meidän bändissä, mutta lähti sitten omille teilleen – Euroviisut kutsuivat. Oltiin vähän aikaa ilman laulajaa, ja päätettiin sitten, että mä laulan, kertoi Krippe.
– Hän oli mukana kuvoissa todella lyhyen aikaa, noin pari kuukautta ja enemmänkin tuuraajana. Meillä oli ollut toinen laulaja, kun aluksi kaikki oli vähän sellaista hakemista. Hänen tiensä vei muualle. Paradise Oskar tuli tuuraamaan häntä keikoille. Se oli yhdellä keikalla mukana vähän ennen kuin meni Euroviisuihin, eli ei ollut mikään perustajajäsen. Krippe soitti silloin kitaraa, Axel tarkensi.
Yhtye on onnistunut saamaan huomiota mediassa ulkomaita myöten. Satin Circus nähtiin viime vuonna esimerkiksi lämmittelijänä Isac Elliotin keikalla Norjassa. Yhtyeen jäsenten mukaan parhaiten ammatissa on kehittynyt systemaattisella treenaamisella ja omalla aktiivisuudella.
– Me ollaan tehty täyspäiväistä duunia nyt jo yli kaksi vuotta, ja kehitys on ollut nopeaa. Kun hankittiin oma treenikämppä Lauttasaaresta, alettiin treenata kuusi-seitsemän kertaa viikossa ja käytiin koulua siinä ohella. Viimeisenä kahtena vuonna ei tosin ehditty opiskelemaan kauheasti, kertoo Axel.
Metropolian Pop & Jazz -linjalla ja Helsingin Pop & jazz -konservatoriolla opiskelleet muusikot herättivät kiinnostusta opiskeluaikanaan, sillä monet luokkatoverit hämmentyivät nuorukaisten valinnasta siirtyä kaupallisempaan poprockmusiikkiin. Joiltain osin suhtautuminen oli nuivaa, mutta pääasiassa positiivista.
– Siellä monet soittavat kaikenlaista muuta musiikkia, harva lähtee perustamaan omaa bändiä. Usein tyypit soittavat cover-keikkoja, kertoi Paul.
– Niillä saa tehtyä helposti rahaa, koska cover-bändit ovat suosittuja firmojen keskuudessa. Omalla bändillä pitää tehdä monta vuotta duunia ennen kuin tulee ensimmäistäkään senttiä tilille. Me oltiin niitä harvoja meidän koulussa, jotka teki omia biisejään ja lähti tekemään omaa juttuaan tässä genressä, Axel jatkoi.
– Oli se yllättävää varmaan monelle, kun oltiin suuntauduttu pelkästään jazziin, ja sitten yhtäkkiä alettiin tekemään poppia. Suhtautuminen oli ihmettelevää, pohtii Krippe.
”Ei me olla vielä rikastuttu”
Pojat muistavat vieläkin ensimmäisen koulukeikkansa, jonne tuli yli sata ihmistä. Se tuntui isolta voitolta. Kokemuksen tuoma varmuus heijastui myöhemmilläkin keikoilla.
– Pelotti tosi paljon, kun joutui soittamaan koulukavereille, jotka analysoivat jokaisen liikkeen. Mut se keikka meni todella hyvin, kertoo Axel.
– Aluksi kaikki kuuntelivatkin tarkkaavaisesti, mutta lopussa meno oli jo kuin normikeikalla. Se oli voitto meille, ja tajuttiin siinä tekevämme oikeaa juttua. Aitous vaikutti jengiin, kun tehtiin sitä, mitä todella haluttiin, miettii Krippe.
– Ihmiset suhtautuivat aluksi vähän kummallisesti siihen, että teimme kaupallista musaa. Mielipide muuttui, kun he tajusivat meidän todella tykkäävän siitä. Mulle on monet tulleet kännissä avautumaan siitä, että he ovat luulleet meidän tekevän tätä vaan rahan takia. Ei me olla vielä rikastuttu! Ei musiikkia voi tehdä sellaisin ajatuksin. Sen pitää lähteä sydämestä, toteaa Axel.
Satin Circus -nimi syntyi pitkän pallottelun tuloksena. Varsinaisen nimen keksi bändin entinen basisti, joka ei ole enää mukana kokoonpanossa.
– Ensimmäinen kriteeri oli se, että sen pitää kuulostaa siltä, mitä me ollaan. Siinä hetkessä me tehtiin tosi iloista up-beat popmusaa. Todettiin, ettei bändin nimi voi olla mikään Megadeth. Satin Circus tuntui kivalle suussa ja kuulosti popbändille, kiteyttää mies.
– Jos sen googlettaa, niin löytää aina meidät. Ei tule vastaan mitään muuta hässäkkää. Me ollaan rekisteröity se omiin nimiin, huomauttaa Paul.
– Se on ehkä vähän outo, mutta erilainen kuin vaikka joku The Sounds. Jos nimi olisi ollut vaikka Sound Circus, niin sitä ei olisi varmaan voinut patentoida. On tärkeintä, että meidät löytää helposti nettihaulla, toteaa Axel.
Siirryttäessä keskustelemaan levyntekoprosessista, kuuluu poppareiden suusta hehkutusta. Herrat Expectations-albumistaan yhtä mieltä. Kakkua mussuttavista suista ladellaan määritelmiä uskomaton, mahtava ja maailman paras levy.
– Sitä tehtiin ainakin pari vuotta. Vanhin biisi Peach Party on jo kaksi vuotta vanha. Varmaan sata biisiä tehtiin ja niistä kymmenen parasta valittiin hiottavaksi. Ollaan todella tyytyväisiä, tuntuu hyvältä, Olli totesi.
Krippe muistutti, että oli vaikea luoda odotuksia albumin vastaanotolle, koska kyseessä on yhtyeen esikoislevy.
– Kaikki on ollut ihan uutta – eka sinkku, eka video, eka TV-esiintyminen… Ollaan opittu musabisneksestä ja ihmisten suhtautumisesta paljon tämän vuoden aikana. Siitä on jo noin vuosi, kun eka sinkku tuli ulos.
”Tehdään itse musiikkimme”
Ensimmäinen single oli pirteästi soiva poprock-kappale Emma, joka on omistettu Kripen teini-ihastukselle, Harry Potter -elokuvissa näytelleelle brittitähdelle Emma Watsonille. Bändin mukaan biisien aiheiden kuuluukin olla nuoren miehen elämää ja rakkauksia käsittelevää, jotta se olisi aitoa.
– Miksi me nyt mistään perheen perustamisesta vielä kirjoitettaisiin? Kuka siitä edes tekee biisejä? Ehkä joku Juha Tapio. Ei me kyllä kirjoitettaisi huumeista ja kuolemastakaan. Levyllä on silti todella paljon kappaleita, jotka tulevat suoraan meidän elämästä. Ne biisit toimivat parhaiten. Yhteenkin biisiin syntyi viidessä minuutissa säkeistöt ja kertsit, se tuntui todella luonnolliselta, kommentoivat Olli, Paul ja Axel.
– Emma-kappaleen tarina liittyy mun lukioaikaiseen celebrity crushiin Emma Watsoniin. Ihan tosi tarina, vinkkejä on ripoteltu. Kappaleella on lause ”Emma what’s on you mind”. Se oli joskus mun unelmien nainen. Mä pidin fiilikset sisälläni ja koin Emma-tuskaa. Siitä ei voinut kertoa kellekään. Sitten näin siitä huonon leffan, ja toivoton vaihe meni ohi, paljastaa Krippe.
Expectations-levyn Still on My Mind -kappale kuulostaa jätkien mielestä erityisen tuoreelta. Keikoilla on heidän mukaansa hauskaa tarkkailla, mitkä kappaleet kuuntelijat ottavat omikseen. Marraskuisella Norjan keikalla yleisö ei tiennyt monia biisejä etukäteen, ja siellä romanttinen Beautiful-kappale nousi fanien suosikiksi.
Satin Circusta on verrattu erääseen maailman kuuluisimmista poikabändeistä, mutta imartelevasta vertauksesta huolimatta he eivät tahdo ottaa harteilleen Suomen One Directionin viittaa. He eivät myöskään tituleeraa itseään poikabändiksi, vaikka hyväksyvät toimittajien käyttämän nimityksen.
– One Directionin musiikissa on kyse stemmalaulusta. Vertauskohta on ihan väärä. Meillä ei ole mitään One Directionia vastaan, mutta se on ihan sama kuin meitä verrattaisiin vaikka Mustaan Barbaariin. Sillä ei ole mitään tekemistä meidän jutun kanssa, Axel latasi.
– Me ja One Direction tehdään selkeästi molemmat poppimusaa, joten jengi voi löytää yhtäläisyyksiä. Me ollaan kuitenkin soittimia soittava bändi ja tehdään itse musiikkimme, Krippe heitti väliin.
– Se riippuu vähän mistäpäin asiaa katsoo. Jos sä vaan otat ja kuuntelet musaa, niin onhan niillä samantyylistä menoa ja ruotsalaista tuotantoa takana. Mut me katsotaan asiaa siitä lähtökohdasta käsin, että miten tämä bändi toimii käytännössä. Istutaan kaikki päivät treeniksellä ja studiossa, tehdään ja soitetaan itse biisit, kertoo Olli, ja antoi puheenvuoron Axelille.
– Kaikki on lähtenyt omasta ideasta käsin. Me ei olla lähdetty mistään talent show’sta, jossa pyydetään liittymään bändiin ja ideat tulevat levy-yhtiöltä.
Levytyssopimus Sony Music Finlandin kanssa syntyi vaivattomasti. Satin Sircus lähetti kappaleitaan kuultavaksi ja levy-yhtiöstä otettiin yhteyttä. Tuolloin bändi oli soittanut yhdessä jo pari vuotta. He olivat asennoituneet etenemään siten, että tarjoaisivat levy-yhtiöille valmiin paketin. Kun sopimus allekirjoitettiin, pojat olivat siihen henkisesti valmiita, eikä tilanne ihmetyttänyt kovin paljon.
– Menestys ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan sitä voitiin rakentaa yhdessä. Tähtilupaukset kertovat silti välillä päivittelevänsä jälkikäteen upeimpia keikkojaan treenikämpän suojissa. Ja onhan jossain Hartwall Areenalla soittaminen siistiä, myöntää Axel.
Poikabändiin kuuluu erilaisia persoonia, ja moni fanityttö janoaa todennäköisesti syvempää tutustumista idoliinsa. On aika kuulla lisää Satin Circuksen sydäntensärkijöistä. Totuus kuuluu tietenkin muiden bändin jäsenten suusta. Millainen on suloisesti silmiin katseleva Paul-basisti?
– Paulilla on videoblogeissa aina vähän oma show menossa. Häneen kohdistuvat monesti kavereiden läpät. Me dissataan Paulia positiivisessa mielessä. Hän on myös porukan malli – viimeksi mies oli alusvaatteissaan Metro-lehdessä, paljastavat bänditoverit.
– Mulle soitti tänään toimittaja radiokanavalta ja kertoi puhelussa nähneensä mut alusvaatteissa Metro-lehdessä. Onneksi se oli sellainen kokovartalo-alusvaatepuku, kun en ole ottanut mitään bokserikuvia, kertoi Paul.
– Kaunis poika. Fanien äitien suosikki. Kaikki ihailijat aina sanovat, että mun äiti tykkää Paulista, nauraa Axel.
Puumanaisten huomion kohteeksi joutuneen Paulin mukaan vanhempikin nainen voisi teoriassa herättää hänen kiinnostuksensa. Ikähaarukkaa kiharapää ei osaa asettaa, se kuulemma riippuu tapauksesta. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että yhtye ei yleisesti ottaen halua kommentoida parisuhdetilannettaan. Satin Cirkuksen pojat kuitenkin vihjaavat, että tilanne elää jatkuvasti.
Silmälasipäinen Olli taas on muuten suomenruotsalaisen porukan pakollinen kuopiolaisvahvistus.
– Kiintiökuopiolainen, jokaisessa bändissä pitää olla yksi savolainen. Olli ei osaa ikinä olla hiljaa haastattelussa, paitsi nyt se on aika rauhallinen, kuului muiden suusta.
– Te muut olette huutaneet niin paljon, että mä en ole saanut puheevuoroa, väitti Olli.
– Yleensä Olli kertoo yhden jutun, ja se kestää puolitoista tuntia. Se alustaa asian huolella, ja vastaukset ovat todella pitkiä. Se on Ollin tyyli. Hän ei ole välttämättä porukan ulospäinsuuntautunein puheripulityyppi, mutta omaa hyvät tarinat, kun pääsee ääneen, kehuivat bändiläiset.
”Axel on yhtyeen naistenmies”
Rumpalikomistuksella on myös työskentelyyn ja bänditreeneihin määrätietoinen asenne, jonka hän on iskostuttanut muihinkin bändiläisiin.
– Jos pitää tulla loman jälkeen treeneihin, ja muut pohtivat, että voitaisiin tulla kympiksi paikalle, niin se on Olli joka sanoo, että ei, kaikki paikalle ysiltä! Määrätietoinen työmyyrä. Meillä on kaikilla työmoraali, koska halutaan tehdä tätä duunia, mutta Olli on kuitenkin se, joka pitää aikatauluista kiinni. Aika harva bändi lähtee tosissaan aamuyhdeksän aikaan treeneihin.
– Alkuaikoina sillä saattoi olla suurempi merkitys. Nyt tämä vaikutus on ehkä vähentynyt, huomion kohde totesi.
Poikamaisesti hymyilevä Axel on monen neitokaisen mieleen, ja hänelle bänditoverit antavat yhtyeen Casanovan maineen. Haastattelun aikana mies onkin paljastunut melkoiseksi supliikiksi, sillä hän on ollut ehkä eniten äänessä ja tuonut esille hyviä ajatuksia.
– Vaikka mä olenkin se malli niin täytyy sanoa, että Axel on yhtyeen naistenmies, Paul kertoi.
Kysyttäessä perusteluista koko porukka ratkesi nauramaan.
– Niitä on niin paljon, ettei lähdetä siihen. Mutta se on vaan semmoinen. Jos sä mietit, että mitä joku jenkkirokkari tekee vapaa-ajallaan, niin Axel elää just niin, luonnehtivat yhtyeen jäsenet.
Nuorukaisten mukaan Krippe on se tyyppi, joka avautuu bileissä humalassa tuntemattomille ja tutustuu nopeasti uusiin ihmisiin. Hän saakin harteilleen hulivilin viitan.
– Sosiaalinen jätkä. Mikä sana sopisi kuvaamaan sitä, kun tyyppi voi joskus tulla myöhässä paikalle, ja suhtautuu huolettomammin asioihin? Krippe oli esimerkiksi kolme kuukautta ilman kännykkää, eikä yhtään stressannut asiasta, joten on rento tyyppi. Mut sitten kun se suuttuu, niin se ei kyllä ole yhtään rento, bänditoverit pohdiskelivat naureskellen.
Yhtyeen mukaan tyttöfanit jakautuvat yllättävän takaisesti kaikkien bändiläisten kesken. On niitä tyyppejä, jotka diggaavat selvästi Paulista tai Kripestä, mutta monet seurailevat mielellään koko bändiä yhden keulahahmon sijaan. Siihen Satin Circus on halunnut pyrkiäkin.
– Jos mietitään jotain vaikka Sunrise Avenueta, joka on mielettömän hyvä bändi, niin kaikki tuntevat siitä vaan Samu Haberin. Bändin soittajia ei tiedä kukaan. Mulle ei tule mieleen, minkä nimisiä tai näköisiä herroja ne on, sen sijaan Samu on jokaiselle tuttu. Meidän poppoolla on vähän eri asettelu, kommentoi Axel.
– Joissain yhtyeissä se lähtee siitä, et laulaja tekee biisit ja bändi rakennetaan siihen ympärille. Niissä tapauksissa haastatteluissa kysymyksiin vastailee yleensä vain tämä henkilö. Meillä kaikki ovat äänessä – sitä kautta kaikki ei ole henkilöitynyt yhteen ihmiseen.
Yhtyeeltä kysytään usein sitä, miksi bändi ei soita suomenkielistä musiikkia. Suomenruotsalaiselle Satin Circukselle englannin kieli oli itsestäänselvä valinta. Treeneissä puhutaan suomea ja ruotsia sekaisin.
– Ei meistä kukaan ollut varmaan edes kuunnellut kunnolla suomenkielistä musiikkia. Meidän kodissakin kuunneltiin jotain Coldplayta ja Dire Straitsia. Silloin en edes tiennyt suomenkielisiä kappaleita, nykyään niitä on tietenkin kuullut radiosta. Suomeksi laulaminen tuntui yhtä erikoiselta ajatukselta kuin olisi laulanut swahiliksi, kommentoi Axel.
Pojat myöntävät, että Suomessa kotimaisella kielellä esittäminen voisi avata markkinoita laajemmin. Satin Circuksella on kuitenkin ollut alusta asti mielessään ulkomaat. Ensimmäinen musiikkivideo Emma-kappaleelle kuvattiin Miamissa. Kansainvälistä yleisöhuumaa koettiin myös taannoisella Norjan keikalla.
– Lähdetään maaliskuussa Isacin kanssa uudestaan neljälle keikalle kiertämään. Sitten muut maat siihen vaan messiin, toivottavasti! Ollaanhan me oltu laivakeikoilla jo kansainvälisillä vesillä, veisteli Paul.
– Alunperin kun oltiin naiiveja, me ei edes haluttu signata Suomeen. Unelmoitiin levytyssopimuksesta Saksaan. Lopulta muodostui kuitenkin helpommaksi liittyä Sonyn tiimiin, ja tulee varmasti parempaa jälkeäkin. Sieltä löytyi heti samanhenkistä ajattelua – valinta levy-yhtiön suhteen oli itsestäänselvä, kiteytti Olli.
Haastatteluhetken päätteeksi Satin Circus halusi kiittää fanejaan omistautumisesta. Nuorukaiset kertovat saaneensa näyttäviä fanilahjoja led-valaistuista piparkakkutaloista lähtien. Hämmentävin ihailijan lähettämä paketti on kuitenkin selvä.
– Fanit ovat innokkaita, mutta mulla ei ainakaan ole heistä yhtäkään negatiivista kokemusta. Eihän Suomessa kukaan käy päälle. Monilla 15-vuotiailla on lisäksi hyvä tilannetaju. Fanit venaavat treeniksen ulkopuolella nätisti, ja me moikataan niitä sitten, kun lähdetään sieltä. Ei tule mitään draamaa, alusti Olli.
– He tulevat todella pitkiä matkoja meidän takiamme. Oulusta asti tuli yhdelle keikalle eräs ihminen, ja lähti sitten esiintymisen jälkeen yöjunalla takaisin kotiin. Tämä oli ennen meidän kuuluisuutta ja vielä tosi pieni keikka. Omistautuminen hämmästyttää. Ollaan kuultu Satin Circus -tatuoinneistakin, se on jo aika diippiä, kertoi Krippe.
– Norjassa fanit olivat vähän eri tavalla päällekäyviä, ja se tuntui kreisiltä, mutta ei kuitenkaan mitenkään pahalta. Meistä se hulluus oli vaan siistiä! Tytöt hakkasivat pakun ikkunaa, kun mentiin autolla ohi. Suomessa fanitetaan varmasti ihan yhtä tosissaan, mutta lähestymistapa on erilainen, muisteli Axel.
– Sain joskus aika hauskan paketin Japanista. Siinä oli hunajan ja pannukakun makuisia kondomeja. Niille on löytynyt jo käyttöä. Maistoin niitä sormellä pikkuisen, ne oli aivan karseita. Käytin silti kondomit! Toistaiseksi tämä on kreisein lahja, mitä ollaan saatu, kertoo Krippe Staralle.
Anna Poikkimäki
