Hyvä työpaikka on paljon muutakin kuin unelmien ammatti. Oikeassa työpaikassa voi viihtyä, vaikka pesisi vessoja ja raaputtaisi purukumeja pöytien alta. Aina pääasia ei ole tienattu raha tai se, että tekee työtä mihin on kouluttautunut. Joskus pelkästään hyvä työyhteisö on syy herätä aamuisin. Puhumattakaan kutsumuksesta.
Työpaikka on monien osien summa. Se koostuu ammatin ja vastuualueen lisäksi työkavereista, pomoista, ympäristöstä, eduista ja velvollisuuksista. Ihmiset passivoituvat liian helposti jäädessään vaille omaa unelmien työtään. Miksi he eivät kokeilisi jotain muuta? Yhteiskunta pyörii, kun ihmiset tekevät työtä, maksavat veroja ja kuluttavat rahaa. Entäpä jos työpaikka on yksinkertaisesti niin hirveä, että siellä ei pysty olemaan, vaikka haluaisikin tehdä työtä?
Ensin tietysti kannattaa miettiä syy sille, miksi työpaikka ahdistaa. Onko kyse pelkästään mukavuudenhalusta ja turhasta valittamisesta? Vai onko työpaikalla joku tai jotain, mikä saa mielen synkäksi? Kärjistyykö ahdistus aina viikonlopun jälkeen sunnuntai-iltaisin siihen, että miettii miten voisi olla menemättä töihin?
Yksi merkki työhön väsymisestä on se, että kuluttaa kaiken vapaa-aikansa töistä valittamiseen. Kannattaako oikeasti 40 viikkotunnin lisäksi ajatella työpaikkaa myös vapaa-aikana? Ei. Joko työpaikka tai sinä itse kaipaatte uutta asennetta ja muutosta. Ilman motivaatiota on turha tehdä mitään, koska tulos jää tällöin puolitiehen. Työnantaja tuskin haluaa myöskään palkkalistoilleen henkilöä, jonka työ on jatkuvasti kakkoslaatua. Jonossa on varmasti tehokkaampia.
Väärä työ saattaa tappaa luovuuden ja ilon elämästä. Ihminen vaipuu apatiaan ja on kaikin puolin saamaton. Tähän tilanteeseen ei ainakaan auta se, että jää kotiin makaamaan. Kannattaa etsiä into jostain muualta, ja hakeutua töihin, jota arvostaa ja ennen kaikkea sellaiseen paikkaan, jossa myös työntekijää arvostetaan. Miksi ei nauttisi siitä mitä tekee, vaikka se olisi roskien keräämistä puistoista? Tekeville löytyy aina töitä.
