Yksiavioisuus on yleisintä linnuilla. Esimerkiksi joutsenet, kotkat ja albatrossit muodostavat elinikäisiä liittoja. Nisäkkäillä yksiavioisuus on harvinaisempaa, ja sitä tavataan vain 3-5 prosentilla.
Eläimet saattavat kasvattaa yhteisiä poikasia tasavertaisesti, mutta parittelevat muiden yksilöiden kanssa. Ihmisten pettämishalua on perusteltu muun muassa lajin luonnollisella käyttäytymisellä.
AsapSCIENCE -YouTube-kanavan mukaan ihmisten dopamiinin, eli mielihyvähormonin tarve on määritelty geeneissä. Puolet ihmisistä omaavat pidemmät geenin alleelit, jotka johtavat henkilön herkemmin pettämään tai käyttäytymään tuhoisasti elämässään.
Toisin sanoen henkilö ei välttämättä pysty täysin kontrolloimaan pettämishalujaan. Tiede puoltaa ajatusta, että kerran parisuhteessa pettänyt tekee sen todennäköisesti myös uudelleen. Ainoastaan 22 prosenttia ihmisistä on varustettu uskollisuutta ja yksiavioisuutta lisäävällä geeniketjulla.
Naisten pettämisinnokkuuteen vaikuttavat myös heidän vasopressiini-hormonien taso. Miesten uskollisuuteen vaikuttavat puolestaan myös kehon ulkopuoliset tekijät, kuten taloudellinen tilanne. Rikkaat ja menestyneet miehet pettävät kumppaneitaan useammin, mutta myös koti-isät ajautuvat herkästi vieraaseen sänkyyn tuulettumaan. Tasapuolinen parisuhde on kestävin ja uskollisin.
Ihmisen uskollisuuteen vaikuttavat myös muut seikat, kuten menneisyys, mieliala ja mieltymys päihteisiin. Osa syrjähypyistä voi kuitenkin selittyä geeniperimällä. Onneksi ihminen voi jonkin verran ohjailla mielihalujaan ja vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Avoin ja rehellinen parisuhde ehkäisee pettämistä. Tällöin mielihyväkeskukset täytetään oman kumppanin kanssa seikkaillen.
