Jokainen ihminen tuntee välillä ahdistusta, mutta mikäli tunne muuttuu pitkäaikaiseksi ja elämää hankaloittavaksi, voidaan puhua ahdistuneisuushäiriöstä. Läheiset voivat auttaa liiallisesta ahdistuksesta kärsivää ihmistä, mutta ongelman vähättely ei kannata.
Ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa esimerkiksi lääkityksen tai lähiterapian avulla. Monien ihmisten saattaa olla vaikea puhua ongelmastaan edes ystävilleen ilman, että pelkäisivät hulluksi leimaamista. Liiallinen ahdistus on mielenhäiriö, joka poikkeaa normaalista morkkista muistuttavasta olotilasta. Pahimmillaan ahdistuneisuus voi laukaista paniikkikohtauksen.
Ahdistuneisuushäiriöiselle ei kannata luetella omia ongelmiaan ikään kuin vertaistukena, sillä tavallinen stressi ja kiire poikkeaa huomattavasti sairaudesta. Monet ahdistuneiden läheiset saattavat suositella sairastuneelle erilaisia harrastuksia arjen avuksi, mutta vastuu niiden suorittamisesta saattaa ainoastaan ahdistaa enemmän.
Sen sijaan, että automaattisesti suosittelee ahdistuneisuushöiriötä sairastavalle joogaa tai meditointia, kannattaa häneltä kysyä esimerkiksi, minkälainen hänen psykologinsa on.
Osa saattaa pyytää elämänsä ja mielenterveytensä kanssa painimaan relaksoitumaan lasillisen ääressä. Todellisuudessa mielenterveysongelmista kärsivät kehittävät herkemmin riippuvuuksia itselleen.
Lisäksi alkoholi saattaa tehdä hallaa lääkitykselle. Jotkut saattavat jopa vähätellä ahdistushäiriöstä sairastavan ongelmia sanomalla: ”Mikä sinua sitten ahdistaa? Sinullahan on ihana elämä!”, Popsugar paljastaa.
Ahdistuneisuushäiriö ei valitse uhriaan pankkitilin saldon, lasten lukumäärän tai sosiaalisen statuksen perusteella. Kaikista pahin asia, mitä ahdistuneelle voi sanoa, on: ”Hengitä syvään ja rauhoitu!”. Jos sairauden poistaminen käskystä olisi helppoa, ei kukaan varmaan vapaaehtoisesti siitä kärsisi.
