Pienet lapset saattavat kertoa tarinoita naapuritalon katolla seisovista sinisistä karhuista. He voivat myös valehdella pissavahingon tapahduttua, että housut ovat kuivat, vaikka valuvatkin märästä. Kuinka pienten lasten valehtelemiseen tulisi suhtautua?
Vanhempien tulisi olla ylpeitä siitä, että heidän lastensa mielikuvitus ja älykkyys riittää valehtelemiseen. Taaperot oppivat valehtelemaan noin kahden vuoden iässä. Lapsilla saattaa olla pienenä vaikeuksia erottaa fantasiaa todellisuudesta.
Jotkut lapset yrittävät valehtelemisen avulla pönkittää omaa itsetuntoaan esimerkiksi kertomalla, että uskaltavat kiivetä liikuntasalin köyttä pitkin kattoon saakka, vaikka eivät vielä oikeasti uskaltaisi mennä kuin köyden alkuun. Tämä rohkaisee heitä menemään pidemmälle seuraavalla kerralla.
Lapset saattavat valehdella myös pelätessään torumista tai arestiin joutumista. Tällöin lapselle kannattaisikin kertoa hellästi, että hän teki väärin valehtelemassaan asiassa ja seuraavalla kerralla lapsen on oltava tarkempi. Taaperoikäiset testaavat vanhempiaan jatkuvasti. Kannattaa kuitenkin suhtautua lasten valehtelemiseen huumorilla.
Lapsia kannattaa myös vastavuoroisesti hieman höynäyttää käyttämättä aikuisen oikeutta. Älä kysy: ”Pesitkö hampaat?”, vaan sano: ”Olet ollut nyt siellä niin vähän aikaa, että en usko sinun harjanneesi hampaita tarpeeksi:” Lapsia ei ole järkevää kuulustella heidän valehtelemisestaan. Kannattaa sen sijaan kertoa, miksi totuuden kertominen on tärkeää. Lapset voivat kuitenkin keksiä äärimmäisen hauskoja tarinoita ja kertoa niistä kuin totuudesta. Kirjoita parhaimmat ylös muistiin.
Lähde: PureWow
