Meistä jokainen on saanut joskus erittäin kivuliaita paperiviiltoja. Nyt tutkijat ovat tarjonneet vastauksen iäisyyskysymykseen: Miksi pieni paperiviilto voi sattua niin paljon?
Texasin A&M-yliopiston professori Gabriel Neilin mukaan paperiviiltojen yleisimmät paikat ovat kehittyneet tuntemaan asioita erittäin tarkasti. Sormien, huulten ja kielten hermopäätteet reagoivat vammoihin, paineeseen, kuumuuteen ja kylmyyteen poikkeuksellisella tarkkuudella.
– Aivoillamme on jopa erityisalueet, jotka vastaanottavat näiden ruumiinosien signaaleihin ikään kuin teräväpiirtona, Neil kuvailee The Conversation -sivustolle.
Toinen syy on se, että paperiviillot osuvat usein ruumiin runsaasti käytettyihin osiin. Tämän vuoksi viillot aukeavat helpommin uudelleen päivän aikana. Paperiviilloilla on myös tapana altistaa hermokuitu vahingoittamatta sitä, minkä myötä se pysyy toimintakykyisenä.
Paperin reuna saattaa myös näyttää harmittomammalta ja sileämmältä, kuin se todella on. Paperin reuna muistuttaa lähietäisyydeltä enemmänkin pientä sahaa kuin veistä.
