Jokainen ihminen kokee vaikeita aikakausia elämässään. Ne kuuluvat osaksi elämää. Niistä selviää parhaiten keskittymällä asioihin, joilla on aidosti merkitystä ja väliä. Muuttumattomien tai turhanpäiväisten asioiden takia on turha stressata.
Ahdingossa tai surussa rypevä ihminen ei välttämättä näe valoa tunnelin päässä. Tällöin kannattaa palauttaa mieleen välttämättömiä perusasioita, jotka ovat siitäkin huolimatta kunnossa. Jos on lähellä välittäviä ihmisiä, katto pään päällä, työpaikka tai vaikkapa ystäviä, ovat he elämisen ja olemisen kannalta jokseenkin välttämättömiä. Tämä antaa perspektiiviä.
On asioita, joille ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään niiden muuttamiseksi. Tällöin tilanteeseen on yritettävä sopeutua mahdollisimman kivuttomasti ja siten, että antaa itselleen aikaa ja tilaa. Helpoin keino on keskittyä pelkästään asioihin, jotka ovat sillä hetkellä tärkeimpiä. Ole läsnä ja elä päivä kerrallaan. Kiitollisuus syntyy usein suurimmankin katkeruuden keskellä huomatessaan, että osa asioista on edelleen hyvin. Miksi pahoittaa mieltään asiasta, jolle ei voi mitään?
