Helsingin Yliopiston Lauri Hietajärvi on tarkastellut väitöstutkimuksessaan nuorten digitaalisen osallistumisen ja koulunkäynnin välisiä yhteyksiä. Hän seurasi vuonna 2000 syntyneitä helsinkiläisnuoria peruskoulun kuudennelta luokalta yhdeksännen luokan loppuun asti.
Mukana oli myös aineistoa lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden kokemuksista. Tutkimuksen keskiössä oli kuilu-hypoteesi. Sen mukaan oppilaat tai opiskelijat, jotka ovat mieltyneet oppimaan teknologiavälitteisesti koulun ulkopuolella, kokisivat alhaisempaa kouluintoa kuin perinteisiä välineitä kuten kynää ja paperia suosivat lapset ja nuoret.
Väitöskirjan tulokset antoivat tukea kuilu-hypoteesille, mutta näyttivät myös kuilun ilmenemisen olevan riippuvainen useista tekijöistä sekä yksilön että ympäristön tasolla. Kuilu saattaa muodostua, mikäli koulun ulkopuolella hankittua osaamista ei tunnisteta koulussa, mutta yhtä hyvin se voi syntyä seurauksena siitä, että nuoret vieraantuvat koulun käytännöistä ja kokevat riittämättömyyden tunteita opiskelun suhteen.
Sometus voi kuormittaa mutta myös tukea koulutyötä
Hyvin intensiivinen sosiaalisen median käyttö saattaa kuormittaa nuorta ja lisätä psykologisia vaatimuksia, mikä saattaa johtaa jopa uupumukseen. Tällaista esiintyy erityisesti silloin, kun nuori yrittää pitää yllä laajaa seuraajakuntaa esimerkiksi bloggaajana – mikä käy jo työstä. Toisaalta tällainenkin teknologian käyttö voi tukea koulutyötä, mikäli se nähdään voimavarana ja se liittyy uuden tiedon löytämiseen, luomiseen ja kehittelyyn.
Kohtuullinen sosiaalisen median käyttö on myös tärkeää nuorten sosiaalisten suhteiden kannalta. Nuoren on tärkeä oppia hallitsemaan sitä itse.
– Kieltämisen sijaan olisi mietittävä, miten koulussa voidaan opettaa somen käytön säätelyn taitoja. Joillekin nuorille näyttää olevan erityisen tärkeää, että heidän sosio-digitaaliset toiminnan tapansa sopivat yhteen koulun käytäntöjen kanssa, Lauri Hietajärvi sanoo.
Aikuisten olisi hyvä kuunnella nuoria ja olla kiinnostuneita heidän tavoistaan käyttää teknologiaa, jotta he voisivat paremmin elää mukana nuorten arjessa.
Sometus ja pelaaminen ei syynä kouluongelmiin
Digitaalisen median käyttötapa vaikuttaa siihen, millainen yhteys sillä on koulumotivaatioon ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa opiskeluinto näytti olevan korkeampi tai jopa nousevan, kun nuori hakee tietoa ja toimii digitaalisessa mediassa henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden parissa. Sen sijaan kouluinto näytti laskevan niillä oppilailla, joilla oli halu käyttää teknologiaa sekä koulun ulkopuolella että koulussa osana opiskelua, mutta joille ei annettu siihen mahdollisuutta.
Tutkimukseen osallistuneiden 13–16-vuotiaiden intensiivinen somettaminen tai pelaaminen ei näyttänyt olevan kouluongelmien syy, vaan enemmänkin teknologiaan pakeneminen näyttäisi olevan seuraus siitä, että teini kokee esimerkiksi riittämättömyyden tunnetta koulun suhteen eikä koulunkäynti innostanut häntä.
– Kun kehitämme koulua, ratkaisuyritysten pitäisi olla ensisijaisesti pedagogisia sen sijaan että keskitytään laitteisiin, Lauri Hietajärvi sanoo.
– Koulussa pitäisi keskittyä sellaisiin tapoihin toimia, jotka lisäävät opiskelun merkityksellisyyttä. Käytäntöjä pitäisi kehittää kuulemalla nuoria ja tutustumalla heidän innovatiivisiin tapoihinsa käyttää teknologiaa. Mobiililaitteiden kieltäminen ei ratkaise ongelmaa. Mieluummin pitäisi opettaa niiden järkevässä käytössä.
Lauri Hietajärvi väitteli 13. syyskuuta Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Nuorten sosio-digitaalinen osallistuminen ja sen yhteydet kouluhyvinvointiin, motivaatioon ja koulumenestykseen.
