Seksuaalikasvatus oli ennen hienovaraista ja jopa hyssyttelevää. Moni 70- ja 80-luvulla syntynyt muistaa, kun terveydenhoitaja tuli luokkahuoneeseen ja kertoi seksistä kuin jostain myyttisestä taruolennosta. Valistus kesti tunnin ajan ja siinäpä se seksistä.
Nykyajan lapset saavat huomattavasti monipuolisempaa opetusta seksuaaliterveyteen liittyen kuin aiemmat sukupolvet. Silti monen mielestä seksuaalikasvatuksessa on reilusti parantamisen varaa. Kaalimato.com toteutti kyselyn, jonka mukaan erityisesti suomalaisnaiset kokevat nuorena saamansa tuen seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa liian vähäisenä.
– On mahdollista, että naisilla on suurempi tarve käsitellä seksuaalisuutta kokonaisuutena ja saada tukea siihen liittyviin tunteisiin. Kouluissa annettava seksuaalikasvatus on painottunut ehkä enemmän biologisiin asioihin, kuten kehon muutoksiin ja hedelmöittymiseen, ja naiset kokevat tämän liian yksipuolisena lähestymistapana seksiin ja seksuaalisuuteen. Toki sama tarve on myös miehillä, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen sanoo.
Ennen ei puhuttu seksistä. Kulttuuri on kuitenkin muuttunut ja vanhempien olisi hyvä opettaa lapsiaan keskustelemaan kypsästi seksuaalielämästä ja siitä, minkälaista on terve seksi.
– Vanhempien rooli seksuaalikasvatuksessa on tärkein. Koulun ja vanhempien yhteistyötä voisi kehittää vaikka niin, että osa kotitehtävistä olisi vanhempia ja lapsia yhdessä osallistavia, hän jatkaa. Yhteiskunnassamme vallitsee tänä päivänä aiempaa vapaamielisempi ajattelutapa seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan. Vanhempien kanssa aiheesta pystytään keskustelemaan avoimemmin, koska seksiin liittyviä asioita ei enää koeta samalla tavalla häpeällisiksi kuin ennen. Lisäksi faktatietoa on helpommin saatavilla, ja mediassa sekä somessa käydään suoraa keskustelua aihepiiriin liittyvistä asioista, Lavikainen kertoo.
