Mäkihyppääjä Toni Nieminen oli vasta 16-vuotias voitettuaan olympiakultaa Albertvillen talviolympialaisissa vuonna 1992. Albertvillen jälkeen Nieminen ei yltänyt enää arvokisamitaleille. Jälkikäteen hän näkee urakehityksessään yhden selkeän virheen.
– Olin nuorena poikana liikunnallisesti valtavan vahva. Voitin telinevoimistelussa nuorten SM-hopeaa, harrastin yleisurheilua, hiihdin, ja kaikki tämä antoi erinomaisen pohjan mäkihypylle. Kun aloin sitten mäkihypyn ammattimaisen harjoittelun, kaikki muut lajit jäivät pois. Se oli suurin virhe, jonka 16-vuotias poika voi tehdä. Tekemisestä tuli vähän yksipuolista, ja se näkyi tuloksissa, Nieminen analysoi Vesa-Matti Loirin Pelimies Vesku -podcastissa.
Hänen mielestään syyt suomalaisten mäkihypyn lamaan löytyvät niin menestyskuplassa elämisestä kuin valmennuksen virheistä. Hänen mukaansa Suomessa tehdään asioita turhan paljon tieteellinen näkökulma edellä, ja kaikki suoritukset pilkotaan pieniin palasiin. Usein myös plagioidaan jonkun maailmalla menestyvän oppeja kuin raamattua.
– Urheilijoita ylianalysoimalla ja suorittamalla tapetaan se pieni taiteilija ihmisen sisällä. Mäkihyppy on laji, joka vaatii omaa näkemystä, kokemusta ja rohkeutta, eikä kukaan valmentaja voi ymmärtää, miten erilaiset persoonat hyppäämisen kokevat.
