Oulun yliopiston toteuttaman tutkimuksen mukaan iltavirkut keski-ikäiset kokevat työkykynsä huonoksi kaksi kertaa useammin aamuvirkkuihin ikätovereihinsa verrattuna. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että iltatyypeillä on aamu- ja päivätyypin henkilöitä useammin psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja sairauksia.
Ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella aamu-, päivä- ja iltatyyppeihin. Nimensä mukaisesti vireystilan huippukohta osuu aamuun, iltaan tai näiden välimaastoon. Kronotyyppi on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen.
Iltavirkut eivät yleensä nukahda tarpeeksi aikaisin, jotta saisivat suositellut seitsemän tuntia tai enemmän unta normityöpäivinä. Seurauksena on univelkaa ja niin sanottua sosiaalista jetlagia, jolloin vapaapäivinä nukutaan kiinni arkena kertynyttä univelkaa. Tämä epäsuhta on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa terveysongelmiin.
Tuoreen tutkimuksen mukaan aamuvirkkuihin ja päivätyyppeihin verrattuna iltavirkut pärjäsivät huonommin kaikilla uneen ja terveyteen liittyvillä osa-alueilla, joita tutkimuksessa selvitettiin. Iltavirkut henkilöt arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut.
– Ehdotamme, että kronotyyppi otetaan huomioon työkyvyn tukemisessa, terveyden edistämisessä ja toki mahdollisuuksien mukaan työaikataulujen suunnittelussa, professori Leena Ala-Mursula sanoo.
Lisäksi tutkijoiden mukaan olisi hyvä, että iltavirkut henkilöt omaksuisivat terveelliset elämäntavat, saisivat tarpeeksi unta ja pystyisivät hakeutumaan tekemään sellaista työaikaa, joka sopii heidän yksilölliseen vuorokausirytmiinsä.
