Apulanta-yhtyeen keulahahmo Toni Wirtanen on saanut vuoden 2021 Juha Vainio -palkinnon. Apulanta on ehtinyt muodostua 30 vuodessa bändistä brändiksi, mutta sitä se ei olisi tehnyt ilman lauluntekijä Wirtasta ja hänen kasvutarinaansa vihaisesta nuoresta miehestä pohdiskelevaksi keski-ikäiseksi, joka löytää sanoituksiinsa myös valoa pimeyksien reunoilta.
– Apulannan musiikillinen tyyli haki 1990-luvun alkupuolella uomaansa punkin, metallin, popin ja grungen välimaastosta, kunnes ensimmäinen hitti Mitä kuuluu viitoitti yhtyeen tien kohti suurempia yleisöjä. Ensihitillä kuului jo Wirtasen sanoitusten tavaramerkki, eli vimmainen kokemus vieraudesta. Yhtyeen seuraavakin hitti Anna mulle piiskaa jatkoi lamasukupolven tunnoissa, palkintoa perustellaan.
Apulannan 30-vuotisen suosion uudet luvut ovat käynnistyneet käänteentekevillä kappaleilla, joissa Toni Wirtanen on löytänyt uuden tavan sanoittaa kokemustaan maailmasta ja ihmisen osasta. Tällaisia uuden alkuja ovat olleet muun Teit meistä kauniin (1998), Odotus (2000), Pahempi toistaan (2005), Armo (2005) ja Valot pimeyksien reunoilla (2015). Wirtasen tunnetuimmissa kappaleissa musiikki ja sanat muodostavat kokonaisuuden, jossa toista on vaikea kuvitella ilman toista. Musiikki tarvitsee näköisensä tekstin ja päinvastoin. Tässä mielessä Toni Wirtanen on muusikko ja musiikintekijä mitä suurimmassa määrin myös sanoittaessaan.
Wirtasen mielestä tekstin tehtävä on pikemmin herättää tunteita ja mielikuvia kuin kertoa jostain. Kun tekstit onnistuvat tässä, ne kertovat väistämättä kuulijalleen jostain hänelle tärkeästä ja merkityksellisestä. Ne ovat musiikillisia musteläiskätestejä, joista näkee itsensä, pelkonsa ja unelmansa. Toni Wirtanen on luonnostellut monet kappaleensa ensin remuenglanniksi, mutta hän viimeistelee ne aina suomeksi. Tämä on yksi syy, jonka ansiosta suomi säilyi 1990-luvulta alkaen amerikkalaisvaikutteisen Suomi-grungen ja alt-rockin valtakielenä. Voimasoinnut saivat vielä lisää voimaa ja tarttumapintaa Wirtasen äidinkielestä, jossa kaikuu katu-uskottavuuden lisäksi perinteen tuntemus Kalevala-vaikutteita myöten.
Apulannan menestys on hyvä esimerkki siitä, että jääräpäisestä uskosta omaan tekemiseen voi kasvaa kansallisen tason tarina omakustanneasenteella ja ilman suuria levy-yhtiöitä. Wirtanen on kulkenut myös sanoittajana oman tiensä ja valaa esimerkillään uskoa muihinkin tekstintekijöihin. Omaäänisyys kannattaa pitkän päälle aina. Omaleimaisuuden lisäksi Wirtanen on osoittanut monipuolisuutensa kynäilemällä lauluja muille artisteille kuten Irinalle, Kaija Koolle ja Antti Tuiskulle, jotka ovat tyylillisesti etäällä Wirtasen omimmasta genrestä.
