Laulaja Britney Spears ajeli aikoinaan päänsä kaljuksi mielenterveysongelmien kärjistyttyä. Kyseessä on samalla vahva tunneilmaisu ja muodonmuutos. Toisinaan hiukset lähtevät pois esimerkiksi jonkin sairauden takia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja tohtorikoulutettava Johanna Latva Turun yliopistosta keräsivät kokemuksia naisten hiuksettomuudesta.
Vastausten perusteella hiuksettomuus voidaan kokea monin tavoin. Naisten hiuksettomuuteen liitetään stereotypioita ja yleistyksiä. Kirjoittajien kokemukset kaljuudesta voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: vapaaehtoiseen hiusten ajeluun, sairaudesta johtuvaan hiuksettomuuteen tai syöpähoitojen aiheuttamaan karvattomuuteen.
– Joillekin vastaajista tämä oli ensimmäinen kerta, kun he kertoivat muille omista hiuksettomuuden aiheuttamista tunteistaan. Hiuksista luopumisen konkretia näkyi teksteissä: yli puolet vastaajista kertoi, miten he olivat ajaneet hiuksensa ensimmäisen kerran, SKS tiedottaa.
Vastauksista tulee ilmi, että hiusten puute aiheuttaa suuria tunteita. Tunteiden kirjo vaihtelee kirjoituksissa pakahduttavasta ilosta epätoivoiseen suruun ja häpeään. Samalla kun vapaaehtoisesti päänsä siiliksi ajellut nainen ihasteli peilistä uutta kampaustaan, sairautensa takia hiuksensa menettänyt ei aina kestänyt katsoa peiliin. Vähitellen muuttuneeseen ulkonäköön totuttiin, ja oma kuvajainen oli kaunis myös ilman hiuksia.
– Kaljuus sai monet vastaajat pohtimaan omaa naiseutta, ulkonäköä ja seksuaalisuutta. Toiset kokivat kadottaneen identiteettinsä ja naiseutensa hiustensa myötä. Tätä puutetta korjattiin esimerkiksi näyttävillä korvakoruilla ja meikeillä. Toiset taas kirjoittivat päässeensä eroon vahvoista ulkonäköpaineista hiustensa myötä. Hiusten puutteen pelättiin vaikuttavan parisuhteisiin ja niiden muodostamiseen. Kokemuksiaan jakaneet kritisoivatkin yhteiskuntamme ulkonäkökeskeisyyttä ja hiusten merkitystä naiseuden määreenä.
Peruukkien käytöstä ja pään peittämisestä kirjoitettiin useassa vastauksessa. Monet tahtomattaan hiuksensa menettäneet kertoivat omistavansa peruukin, mutta epämukavuuden takia ne jäivät hattuhyllylle. Toisilla taas peruukki oli päivittäisessä käytössä, ja sen merkitys oman sairauden ja ulkonäön hyväksymisessä oli suuri.
Sytostaattihoitojen takia hiuksensa menettäneet kertoivat, että karvojen lähteminen tuntuu lisärangaistukselta muutenkin kärsineelle keholle. Toisaalta usein mainittiin, että hiuksettomuus on vain väliaikaista ja siksi kaljuutta voi peittää peruukein tai huivein. Hiuksettomuutta haluttiin peittää, jotta sairaus ei paljastuisi ja omaa hiuksetonta ulkonäköä hävettiin tai pelättiin muiden kavahtavan sitä.
