Aikuisten huoli vaikuttaa myös lapseen. Nettiympäristössä seikkaileminen vaatii runsaasti medialukutaitoa, koska otsikoita luodaan ainoastaan pelottelutarkoituksessa myymään juttuja. Uutisointi sodasta tai muista kriiseistä voi synnyttää lasten mieleen pelottavia mielikuvia.
Miten puhua lapselle sodasta? Terveystalon johtavan psykologin Tuija Turusen mukaan tärkeintä on keskustella avoimesti ja ikätasoon sopivasti sekä pitää omista voimavaroista huolta. Netti on raskas ympäristö aikuisille, mutta vielä enemmän se aiheuttaa ahdistusta lapsille.
– Hyvin pienetkin lapset näkevät uutiskuvia ja voivat osata jo lukea. Otsikoita ja aiheita onkin tarpeen käsitellä yhdessä ja suojella lasta jatkuvalta uutisoinnilta. Tiedämme, että esimerkiksi WTC-iskujen ja kouluampumisten aikainen uutisointi horjutti lasten turvallisuuden tunnetta ja näkyi traumaperäisen oireilun lisääntymisenä, kertoo Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.
– On tärkeää kuulla lapsen epäsuoratkin kysymykset ja toisaalta kysyä rohkeasti itse, mitä lapsi on mahdollisesti kuullut, nähnyt tai miettii. On valmistauduttava vastaamaan vakaviinkin kysymyksiin: mitä sota tarkoittaa? Olemmeko me turvassa?
Sota on lapselle hyvin abstrakti ja sanana pelottava asia. Aiheesta keskustellessa on tärkeä muokata viestiä ikätasoon sopivaksi. Ei vähätellä, mutta ei myöskään liioitella. Lapselle voi esimerkiksi kertoa, kuinka Suomi ja eri maiden johtavat tekevät nyt kovasti töitä, jotta rauha palaisi nopeasti.
Lapsen ahdistus voi ilmetä esimerkiksi nukkumisvaikeuksina ja painajaisina, ärtyisyytenä tai vetäytymisenä. Lapselle voi avoimen keskustelun lisäksi tarjota muita keinoja, joilla ahdistusta ja huolen tunnetta saa purettua. Lapsen kanssa voi työstää asioita esimerkiksi piirtämällä tai maalaamalla.
– Nyt on tärkeä antaa sekä lapselle että itselle huolivapaata aikaa. Tehdään niitä tavallisia asioita, jotka luovat turvaa ja jatkuvuutta. Leivotaan pullaa, pelataan pelejä ja liikutaan. Yhteinen aika ja vanhemman aito läsnäolo on valtavan tärkeä viesti lapselle siitä, että tästäkin selvitään kyllä.
Lasten parasta tukemista onkin se, että vanhemmat ovat tietoisia omasta voinnistaan ja siitä, millaisia viestejä oma keho, syli ja katse lähettävät. Niitä peilaten lapsi tulkitsee, onko turvallista.
