Ihmisille on itsestäänselvää käydä terveystarkastuksissa, kehonkoostumusmittauksissa ja laajoissa verenkuvissa. Miksi mielen hyvinvoinnin kartoittaminen ja sen hoitaminen käsitetään kuitenkin edelleen tabuksi? Psykoterapia on mielen fysioterapiaa.
Jokaisen suomalaisen tulisi käydä säännöllisin väliajoin keskustelemassa omasta mielenterveydestään joko työterveydenhuollon ohjaamana tai omatoimisesti. Tapa tulisi aloittaa jo opiskeluaikoina. Mielenterveysongelmien ja uupumuksen määrä on kasvanut ja se on myös yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Keskustelussa ei ole tarkoituksena etsiä ongelmia väkisin, vaan tarkastaa mielen hyvinvoinnin tila.
Psykologian tohtori Bethany Cook kertoo, että on olemassa kolme asiaa, joita terapeutin ei tulisi koskaan sanoa asiakkaalleen. Yksi on se, että hänen ei ole tarkoitus tarjota omia mielipiteitään tai asenteitaan asiakkaalle. Hänen tehtävänään ei ole käskeä asiakasta toimimaan tietyllä tapaa, vaan hän kysyy kysymyksiä, jotka ohjaavat asiakkaan omiin johtopäätöksiinsä.
Terapeutti voi tietysti antaa ohjeita tai auttaa asiakasta löytämään elämää helpottavia työkaluja. Terapeutti ei myöskään saa kyseenalaistaa asiakkaan kokemuksia tai muistoja. Hyvä terapeutti työskentelee asiakkaan kanssa, asettaa kuulemiaan asioita oikeanlaiseen perspektiiviin ja yrittää ymmärtää, miten kokemukset ovat vaikuttaneet asiakkaan mielenterveyteen. Terapeutti ei myöskään saa luoda asiakkaaseensa muuta kuin ammatillista yhteyttä.
