Kerron tarinan keski-ikäisestä miehestä, jolla oli menestynyt rakennusalan yritys. Töitä riitti vuorokauden ympäri, mutta hänellä ei silti ollut varaa palkata itselleen toista tekijää. Syy oli kohonneissa kustannuksissa, ja hänen sanoillaan sanooen: ”Verottajan ahneudessa”. Lopulta yrittäjä laski, että hänelle jää jokaisesta urakasta pakollisten kustannusten ja maksujen jälkeen käteen noin 20 prosenttia käteen. Velat painoivat päälle ja kasvoivat korkoa ennätystahtiin. Polttoainekustannukset olivat mielisairaalla tasolla ja sähkölasku yli tuhat euroa kahdelta kuukaudelta.
Sitten katkesi kamelin selkä. Yrittäjä pani firman pakettiin, myi koko maallisen omaisuutensa ja jäi yhteiskunnan elätettäväksi listaten itsensä varattomaksi. Tämä tarina on tosi ja tapahtui herran vuonna 2022 maailman onnellisimmassa maassa, Suomessa. Eikä varmasti ole ainoa laatuaan.
Tuoreimman kauppakamarien jäsenyritykselleen toteuttaman suhdannekyselyn tulokset ovat kautta linjan heikompia kuin aiemmin tänä vuonna toteutetuissa kauppakamarikyselyissä. Oman toimialansa tunnelmia optimistisina pitää vain 20 prosenttia vastanneista. Pohditaanpa tätä hetki. Ainoastaan 20 prosenttia yrittäjistä uskoo, että toiminta on kannattavaa myös tulevaisuudessa. Mistä Suomeen saadaan työpaikkoja ja veronmaksajia? Tilanne on absurdi. Tässä maassa ei pysty enää tekemään unelmistaan totta, koska rikastuminen omalla ahkeruudella kielletään, estetään ja katsotaan joidenkin mielestä jopa vääräksi. Ettäs joku kehtaakin menestyä! Siitä täytyy nyt rankaista.
Kohonneet kustannukset ja palkkojen korotuspaineet koettelevat yrityksiä ja yli 40 prosenttia arvioi yrityksensä kannattavuuden heikkenevän ensi vuonna. Erityisen pessimistisiksi tunnelmia kuvataan kaupan ja rakentamisen alalla. Ei kukaan halua tehdä töitä persnetolla. Kuten alun esimerkissä, mielummin on tekemättä mitään ja ilman omaisuutta – ja tämä tuntuu olevan joillekin hallituspuolueille juuri se päämäärä. Tällä menolla ihmiset ovat valtion omaisuutta, vaikka sen tulisi olla toisin päin.
Nyt on unohdettu yksi merkittävä pointti siitä, miten valtio toimii: Kansa määrää ja hallitus on kansalla töissä. Jokainen meistä tavallisista ihmisistä on työnantajana eduskunnalle. Nyt sopii kysyä, olemmeko tyytyväisiä nykyiseen työpanokseen ja siihen, miten tehtävät on hoidettu? Yhä useampi yrittäjä menettää elämäntyönsä, yhä useampi maanviljelijä menettää tilansa, peruspalvelut sakkaavat, koululaitos on pielessä, hyvinvointi ja terveys ovat retuperällä ja velkakello laulaa. Missä vaiheessa tälle pannaan stoppi?
Alun esimerkin entinen rakennusalan yrittäjä on masentunut. Pahimmassa tapauksessa hänen työkykynsä on mennyt loppuelämän ajaksi. Kuinkahan kalliiksi tämä tulee yhteiskunnalle? Olisiko kuitenkin pitänyt antaa hänelle mahdollisuus unelmiin ja yrityksen laajentamiseen? Luoda työpaikkoja tähän maahan sen sijaan, että annetaan yrittäjille keppiä menestymisestä. Jossittelu on tässä vaiheessa jo myöhäistä myös monen muun kohdalla. Viimeinen sammuttaa valot, koska Suomen tulevaisuus näyttää erittäin synkältä. Eikä siihen ole syynä toisten maiden sodat tai koronavirus.
