Sokeriin voi jäädä koukkuun, mutta se ei aiheuta samanlaista fysiologista riippuvuutta kuin tupakka, alkoholi tai huumeet. Syömiseen voi kehittyä monimutkaisempi suhde, joka aiheuttaa tunteen riippuvuudesta. Kyse on elimistön palkitsemisjärjestelmästä.
– Yksi taustatekijä on, että usein tiettyyn ruokaan liittyy sääntöjä, että sitä saa syödä vain harvoin. Silloin ruoalle syntyy iso palkintoarvo, minkä seurauksena sitä halutaan enemmän. Näin syntyy ikävä kehä, kuvailee ravitsemusterapeutti Tarja Himberg Terveystalosta.
Jotta tästä kehästä pääsee pois, on tärkeää ymmärtää, ettei sokerin kohdalla ole kyse samasta asiasta kuin alkoholin tai tupakan kohdalla. Niistä riippuvainen ei voi käyttää niitä vain vähän, vaan niitä on vältettävä kokonaan. Ruokaa ei voi välttää samalla tavalla, vaan ratkaisujen on oltava muita.
– Monet toki pystyvät olemaan ilman sokeria, mutta yleensä toimivampaa olisi käsitellä suhdettaan syömiseen ja pyrkiä kohtuuteen. Kohtuuteen pääsee syömällä säännöllisesti, riittävästi ja laadukkaasti eli proteiinia, täysjyväpitoisia hiilihydraatteja, paljon värikkäitä kasviksia ja pehmeää rasvaa. Ei pidä niukistella, vaan uskaltaa syödä itsensä kylläiseksi, mikä ei tarkoita samaa kuin ähkyyn asti syöminen, Tarja kuvailee.
– Jos haluaa karkkia, ottaa karkin sen sijaan, että kieltää sen itseltään, koska karkkia saa syödä vain lauantaisin. Makeaa voi halutessaan syödä vaikka joka päivä pienesti, esimerkiksi kaksi palaa suklaata tai jälkiruokarahkan työpaikan ruokalassa.
Moni pelkää, että tämä johtaa hallinnan menetykseen. Mutta kun uskaltaa antaa itselleen luvan, kielletyn hedelmän hohto katoaa. Aluksi annoskoot voivat olla suuria, mutta ajan mittaan ne järkevöityvät ja lopulta saattaa huomata, että tänään ei teekään mieli makeaa, Tarja päättää.
