Yksinhuoltajan arki on usein samanlaista kuin kahden vanhemman perheessä, tosin kaikki lasten ja kodin asiat hoidetaan ainoastaan yhden aikuisen toimesta. Siinä missä kaksi aikuista jakaa vaikkapa harrastusmenot, läksyjen tarkastamisen ja ruokakaupoissa asioinnin, joutuu yksinhuoltaja tekemään ja maksamaan kaiken yksin.
Suomessa on yleistä, että moni yksinhuoltaja jää työelämän ulkopuolelle. Tuet ovat korotettuja ja käteen jäävä raha ei eroa paljoakaan pienipalkkaisista töistä saaduista tuloista. Moni yksinhuoltaja haluaisi käydä töissä, mutta se ei välttämättä ole mahdollista lasten hoidon tai tulotason putoamisen vuoksi. Vapaa-aikaa jää vähemmän ja kaikesta joutuu maksamaan enemmän.
Jos on onnistunut saamaan itselleen hyvätuloisen työpaikan, on yksinhuoltajan työajan oltava joustava tai vaihtoehtoisesti lapsilla oltava tarpeeksi hoitopaikkoja sekä auttavaa tukiverkostoa ympärillä. Työssäkäyminen onkin monen yksinhuoltajan suurin unelma. Asiassa auttavat työajan joustot, eli mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan sekä etätöihin. Lisäksi koulutusmahdollisuuksiin on panostettava.
– Noin joka neljännestä lapsiperheestä vastaa yksi aikuinen. Hänen unelmansa on usein työssäkäynti. Yhden vanhemman perheissä on erityisen vaikea yhdistää lasten hoitoa epätyypilliseen työaikaan puuttuvien hoivapalvelujen vuoksi, Yhden vanhemman perheiden liitto ry kertoo.
Tutkimusten mukaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista edistää koulutus ja kokopäivätyö. Jos nämä toteutuvat, henkilön talous on yleensä ok. Kolmantena muuttujana on parisuhde. Myös parisuhde pienituloisen henkilön kanssa parantaa aina taloutta. Yhden vanhemman perheille yhteys on selvä: kahdestaan on helpompi yhdistää työ ja lastenhoito.
