Syömiseen liittyvät ongelmat ovat aina hyvin yksilöllisiä ja raja on häilyvä esimerkiksi diagnosoitavien syömishäiriöiden kanssa. Taustalla voi joskus olla myös traumaattisia kokemuksia tai muita mielenterveyden haasteita, kuten masennusta. Tämän vuoksi syömiseen liittyviä ongelmia lähestytään monien eri hoitomallien kautta, joista riippuvuuden hoitaminen on yksi.
– Ongelmallinen riippuvuus syömiseen voi olla lievää tai vaikea-asteista. Kyseessä on toiminnallinen häiriö ja ilmiö on tunnistettu, vaikka varsinaista diagnoosia ei ole. Ilmiöstä on tärkeä puhua, sillä syömiseen liittyvät ongelmat ovat iso osa suomalaisen yhteiskunnan terveyspommia. Meillä on vakavia haasteita ravitsemuksessa ja syömisen säätelyssä, Terveystalon psykoterapeutti Kristiina Niskanen kertoo.
– Kokemukseni mukaan riippuvuus syömiseen tai ruoka-aineeseen ei muuta persoonaa yhtä voimakkaasti kuin muut riippuvuudet. Ihminen voi toimia työelämässä, pystyy ajamaan autoa ja käyttäytymään kuten kuka tahansa muukin. Sokeripäihtymys ei ole syy perheväkivallalle tai rikollisuudelle. Ruokaan liittyvä haitallinen riippuvuus on enemmän haitallista vain ihmiselle itselleen kuin ympäristölle, Kristiina Niskanen kuvailee.
Riippuvuus syömiseen voi olla kuitenkin hyvin samankaltaista kuin riippuvuus tupakkaan, alkoholiin tai muihin päihteisiin. Niskanen listaa viisi tekijää, josta riippuvuuden voi tunnistaa.
1. Voimakas fyysinen tarve ja kontrollikyvyn menetys. Ihmisellä on paljon motivaatiota syödä hallitusti ja normaalisti, mutta ei vain pysty. Aamun päätös ”uudesta elämästä” muuttuu iltaa kohden voimakkaaksi fyysiseksi tarpeeksi eli himoksi. Lopulta menetetään kontrolli ja juostaan tässä tapauksessa viinakaupan sijaan karkkikauppaan tai ahmitaan lasten karkit salaa. Jälkikäteen aina kaduttaa.
2. Pakonomainen ajattelu. Syöminen ja ruoka tulee ajatuksiin silloinkin, kun sitä ei halua. Esimerkiksi juhliin lähtiessä miettii vain sitä, mitä on tarjolla ja mitä aikoo syödä.
3. Elämä kaventuu ja riippuvuus saa hirvittävän suuren roolin elämässä. Riippuvuuteen liittyy se, että lopulta luovutaan muista iloa tuottavista asioista, kuten harrastuksista tai ihmissuhteista. Ihminen jää mieluummin kotiin tv:n äärelle syömään työpäivän jälkeen. Minäkuva kärsii ja ihminen eristäytyy entisestään.
4. Toleranssi kasvaa. Ruokamäärät kasvavat ja kerralla voidaan syödä jo valtava määrä sokeria: suklaalevyjä, karkkipusseja ja sipsipusseja.
5. Vieroitusoireet. Samalla tavalla kuin muissakin riippuvuuksissa: kun sokerin syömistä pyrkii lopettamaan, tulee päänsärkyä, kolotusta, morkkista ja ylipäänsä huonoa oloa.
– Jos on jo hakenut apua tai päättänyt hakea apua, se on oikeasti puoli voittoa riippuvuudesta. Kaikki lähtee siitä, kun istuu toisen ihmisen kanssa ongelman äärelle. Riippuvuuksien kohdalla on tärkeää, että itselle tulee se ymmärrys, mistä on kyse. Miksi minä juon joka päivä alkoholia tai syön sokeria? Tämän jälkeen tärkeintä on tunnistaa ne kohdat, joissa riippuvuuskäyttäytymisen riskit ovat korkeat. Missä kohdin arjessa ovat ne hetket, kun kaipaan sokeria? Mitä pitää tehdä ja missä kohdin päivää, että en toimi niin? Kun on löytänyt uusia keinoja tunnistaa ja säädellä omia tunteita, tulee onnistumiskokemuksia ja on mahdollista riippuvuuden sijaan kokea mielihyvää onnistumisesta, Niskanen kuvailee.
