Osa ihmisistä pelkää aidosti isojen siltojen yli kulkemista. Pelkokerrointa lisääviä elementtejä ovat sillan korkeus, pituus, ikä ja se, mitä sillan alapuolella on. Vaikeaa siltakammoa kutsutaan gephyrofobiaksi.
Suurin pelko on se, että silta sortuu, pettää ja romahtaa. Pelkoon voi liittyä myös kammo siitä, että ajautuu sillalta ulos. Joillekin ihmisille tulee siltoja ylittäessä paniikinomaisia tuntemuksia kehoon, kun heidän kätensä hikoilevat, syke kiihtyy ja hengitys nopeutuu. Maailmanhistoriassa on lukuisia tuhoisia siltaonnettomuuksia, joista on tehty myös dokumentteja.
Suomessa on yli 850 huonokuntoista maantiesiltaa ja 150 huonossa kunnossa olevaa rautatiesiltaa. Väyläviraston uuden siltojen kuntoluokitusmallin mukaan sillan kunto määräytyy jatkossa huonokuntoisimman päärakenneosan kuntoarvion perusteella. Sillat tarkastetaan Suomessa säännöllisesti, vähintään viiden vuoden välein. Tarkastuksessa huomioidaan keskeisimpien päärakenneosien kunto: kaiteet, reunapalkit, päällysteet, laakerit, liikuntasaumat, siltapaikka ja radan päällysrakenne.
– Entiseen verrattuna uusi luokittelumalli avaa paremmin sitä, missä sillan ongelmat piilevät ja kuinka vakava ongelma on kyseessä. Tärkeää on silti muistaa, että luokittelun uudistaminen ei paranna siltojen korjausvelkatilannetta, kertoo taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä Väylävirastosta viitaten siihen, että ongelmien toteamisen lisäksi ne tulisi myös korjata.
