Ennen vanhaan lapset lähetettiin kesän ajaksi sukuloimaan esimerkiksi maaseudulle mummolaan. Paremmin toimeentulevalla kansanosalla oli kotona omat piiat tai palvelusväkeä hoitamassa kodin askareita. Nykyvanhemman kontolle jää kaikesta yksin huolehtiminen ja yhä useamman tukiverkosto on mitätön paikkakuntakohtaisen hajautumisen vuoksi.
Ei ole enää yleistä, että sukulaiset asuvat lähekkäin toisiaan. Etätyötä tekevät vanhemmat joutuvat yhtä lailla tasapainottelemaan arjessa lastenhoidon suhteen, kun työrauha vaatii tilan, missä saa tehdä työnsä tehokkaasti ja ilman häiriöitä. Lapsiperhearki ei ole verrattavissa konttorin ilmapiiriin.
Pienten koululaisten kesälomat alkavat kesäkuun alussa ja päättyvät elokuun puolessa välissä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi töissäkäyvät yksinhuoltajat joutuvat säännöstelemään koko arkensa lapsen ehdoilla ja pahimmassa tapauksessa tekemään valtavasti ennakkoon ylitöitä tai rahaa kesän vapaiden ja hoidon turvaamiseksi.
Mothers in Business -järjestön mukaan Ruotsissa koululaisten tukena on Fritidshem-toiminta, joka on laajennettu versio suomalaista iltapäiväkerhosta. Fritids on auki aamuisin ja iltapäivisin sekä koulujen loma-aikoina, ja toiminnassa taataan paikka jokaiselle lapselle esiopetusiästä kuudennen luokan loppuun saakka. Samankaltaista mallia toivotaan myös Suomeen.
